Fergus Wooler
14. joulukuuta 2023
Infra-alalla tarvitaan muutoksia hiilineutraalisuuden vauhdittamiseksi
FIDICin julkaisemassa infrastruktuurialan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevassa raportissa esitetään infrastruktuurihankkeiden koko elinkaaren ajalle ulottuvia parhaita toimintatapoja keskittyen erityisesti Scope 3 päästöihin. Rambollin Elina Kalliala ja käyvät läpi raportin johtopäätökset ja esittävät keinoja poistaa merkittävimmät esteet matalahiilisen infrastruktuurin kehittämisen tieltä.
Infrastruktuuriprojektit ovat tyypillisesti monimutkaisia, pitkäaikaisia ja laajamittaisia, ja ne aiheuttavat ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä rakennus-, ylläpito- että käyttövaiheissa. Projektien elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt määräytyvät usein päätöksentekijöiden näissä vaiheissa tekemien päätösten mukaan.
Koska infrastruktuuri on yksi maailman suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista, alalla on pystyttävä nopeaan tahtiin vähentämään hiilidioksidipäästöjä koko infrastruktuurikohteiden elinkaaren ajalta, jotta ala edistää omalta osaltaan tavoitetta pysyä ilmaston lämpenemiselle asetetussa 1,5 °C:n raja-arvossa.
Rambollin ja konsulttiyritys Arcadisin yhdessä laatimassa ja FIDICin (International Federation of Consulting Engineers) syyskuussa 2022 julkaisemassa raportissa ohjeistetaan globaalilla infrastruktuurisektorilla toimivia konsultoivia teknisiä asiantuntijoita ja urakoitsijoita, jotta he voivat soveltaa Scope 3 -hiilipäästöihin liittyviä toimia tuotantoketjun loppupään toimintoihin.
Raportin yhdessä laatineet Rambollin Elina Kalliala ja auttoivat meitä käymään läpi raportin tärkeimmät päätelmät.
Elina: Tämän raportin ainutlaatuinen piirre on se, että siinä annetaan yksityiskohtaiset ohjeet infrastruktuurin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi hankkeen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Kun pystymme näkemään kokonaiskuvan ja sen, miten kaikki liittyy toisiinsa, voimme tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, millä tavalla voimme eniten vaikuttaa päästöjen minimoimiseen.
Raportissa kehotetaan myös muuttamaan perusteellisesti perinteistä lähestymistapaamme infrastruktuuria kohtaan.
Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen edellyttää, että ennen kuin harkitaan uuden infrastruktuurin rakentamista, on arvioitava, voidaanko olemassa olevaa infrastruktuuria päivittää tai käyttää uudelleen.
Jos tarvitaan uutta infrastruktuuria, sen suunnittelussa tulisi noudattaa Lean-periaatteita materiaalien käytön minimoimiseksi, rakennettavan infrastruktuurin tulisi olla lujakestoista sen käyttöiän maksimoimiseksi ja rakentamisessa käytettävien elementtien tulisi olla kiertotalouden käytäntöjen mukaisia eli valmistettu kierrätysmateriaaleista ja käytettävissä uudelleen.
Viimeisenä huomiona raportista nousee esiin se, että infrastruktuurin kehittämisen laajempia vaikutuksia on harkittava huolellisesti. Infrastruktuuriin esimerkiksi kuluu yli puolet maailman materiaaleista – ja luonnonvarojen louhinta ja jalostus aiheuttavat 90 prosenttia biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä ja 50 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Usein myös unohdetaan yhteiskunnalliset näkökohdat, vaikka juuri ihmiset käyttävät infrastruktuuria tai asuvat sen vieressä.
Elina: Infrastruktuurin kehittämisessä tarvitaan kulttuurin muutosta, ja sen suhteen loppukäyttäjillä on ratkaiseva rooli. Esimerkiksi kun infrastruktuurihankkeissa otetaan käyttöön enemmän kierrätysmateriaaleja, rakenteet eivät välttämättä miellytä silmää samalla tavalla, vaikka ne ovatkin lujakestoisia ja täysin tarkoitukseensa sopivia. Meidän on pidettävä loppukäyttäjät aktiivisemmin ajan tasalla, jotta he ymmärtävät ja hyväksyvät uudet matalahiilisyyteen liittyvät käytännöt.
Meidän pitäisi konsultteina pyrkiä saamaan rakennuttajat ja sijoittajat mukaan jo suunnitteluprosessin varhaisissa vaiheissa. Silloin pystymme merkittävimmin vaikuttamaan hiilidioksidipäästöihin koko infrastruktuurikohteen elinkaaren ajalla ja pohtimaan, onko uudelle infrastruktuurille edes tarvetta.
Mitkä ovat pääasialliset esteet laajamittaiselle ja kestävälle muutokselle matalahiilisen infrastruktuurin kehittämisen suhteen ja miten nämä esteet voidaan poistaa?
Elina: Ei ole yleisesti tiedossa, että kiertotaloudessa noudatettavat lähestymistavat voivat olla kustannustehokkaampia. Kestävän kehityksen mukaisten materiaalien hankkiminen voi vaatia suurempia investointeja, mutta on lukuisia tapauksia, joissa on saavutettu säästöjä vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavilla ratkaisuilla.
Jotta kustannuksia voidaan alentaa edelleen, on kierrätettyjen ja matalahiilisten materiaalien markkinoita skaalattava nopeasti. Mielestäni tarvitaan koko alan laajuisia sopimuksia, joissa sitoudutaan uusien materiaalien, kuten matalahiilisen betonin, hankintaan. Tällaisten sopimusten luoman luottamuksen pohjalta tavarantoimittajat voivat lisätä näiden materiaalien tuotantoa.
Saila: Siirtymään vaikuttaa myös ympäristöselosteiden saatavuus. Luotettavat tiedot erityisesti eniten päästöjä aiheuttavista komponenteista edistäisivät kehitystä matalahiiliseen suuntaan.
Elina: Purkamista, jätteitä ja uusille alueille rakentamista koskeva kansallinen lainsäädäntö tiukkenee jatkuvasti. EU:ssa on vihreän kehityksen ohjelma ja kiertotaloutta koskeva taksonomia, jotka edistävät muutosta.
Mielestäni tarvitaan lisäsäännöksiä, jotka pakottavat asettamaan jo olemassa olevan infrastruktuurin säilyttämisen etusijalle ja harkitsemaan uudelleen, onko uuden infrastruktuurin rakentaminen tarpeen.
Jos ainoa vaihtoehto on uuden infrastruktuurin rakentaminen, kierrätysmateriaaleja koskeviin innovaatioihin kannustavista poliittisista toimista olisi hyötyä.
Tällaisten materiaalien kysyntää olisi edistettävä niin, että teknisessä standardoinnissa ja sääntelyssä suhtauduttaisiin entistä joustavammin innovatiivisiin materiaaleihin, jotta rakennuttajien ja vakuuttajien näissä materiaaleissa nykyisellään näkemiä riskejä voidaan hälventää.
Elina: Kiinnostus uusia lähestymistapoja ja materiaaleja kohtaan on kasvanut erityisesti viranomaisten asettamien korkeampien vaatimusten myötä. Tietoisuuden lisääntyessä ymmärretään entistä paremmin, miten toimien toteuttamisen mahdolliset ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja yhteiskunnalliset hyödyt ovat yhteydessä toisiinsa. Vastarintaa esiintyy, kun muutokset koetaan liian riskialttiiksi tai monimutkaisiksi. Toimialalla on pystyttävä paremmin käsittelemään otettavia riskejä ja tiedottamaan kokemuksista, joita uusien lähestymistapojen ja kierrätysmateriaalien käytöstä on saatu.
Meidän pitää vakuuttaa organisaatiot siitä, että kestävämpien käytäntöjen omaksuminen ei ole niin monimutkaista kuin ne olettavat. Voimme esimerkiksi edistää monialaista tiedonvaihtoa, jonka yhteydessä käsitellään konkreettisia toimia, parhaita käytäntöjä ja esimerkkitapauksia, ja siten auttaa organisaatioita muutoksen toteuttamisessa positiivisella otteella.
Lataa raportti ”Decarbonisation of the Infrastructure Sector” täältä.
Haluatko tietää lisää?
Elina Kalliala
Sustainability Director, Transport
+358 50 5111866