Mitä ovat Scope 4 -päästöt ja miksi niistä tulisi välittää?

Scope 1, 2 ja 3 -päästöt. Nämä termit ovat tuoneet paljon päänvaivaa yrityksille niiden julkaisun jälkeen osana kasvihuonekaasuprotokollaa vuonna 2001. Ne ovat olleet datan keruun, laskelmien ja lukemattomien keskusteluiden kohteena:

Mitä nämä termit tarkoittavat?

Miksi niistä tulisi välittää?

Pitääkö niistä raportoida (ja onko pakko)?

Keskustelut uudesta Scope 4 -nimeä käyttävästä päästöluokasta ovat käynnissä, vaikka yrityksillä on ollut täysi työ ymmärtää kolmen ensimmäisen Scope-luokan asioita.

Onko kyse uudesta termistä, joka yritysten on opittava, vai onko kyse uudesta hypetyksestä? Aluksi on hyvä tutustua määritelmiin.

Mitä Socpe 4 -päästöillä tarkoitetaan? Yleisimmin tätä termiä käytetään kuvaamaan sellaisia päästöjä, joita on vältetty yrityksen arvoketjun ulkopuolella. Muut termit yhdessä tämän kanssa käytettynä sisältävät hiilikädenjäljen, ilmastopositiiviset päästöt, matalahiiliset tuotteet ja nettopositiivisen päästötilinpidon.

Vältetyt päästöt on termi, jota käytetään yleensä virallisissa päästöstandardeissa ja viitekehityksissä, joten selvyyden vuoksi käytämme jatkossa tätä määritelmää.

Mitä ovat vältetyt päästöt tarkkaan otettuna? Termi kattaa päästövähennykset, jotka tapahtuvat tuotteiden tai palveluiden elinkaaren tai arvoketjun ulkopuolella, mutta jotka voivat olla tulosta tuotteen tai palvelun käytöstä. Vältettyjä päästöjä on olemassa kahta eri päälajia:

1. Tuote korvaa päästöintensiivisemmän tuotteen

a. Esimerkiksi yritys, jotka tuottaa etäkokouspalveluita voi korvata perinteiset työmatkat henkilökohtaisiin tapaamisiin, mikä johtaa alhaisempiin päästöihin

2. Tuote mahdollistaa päästövähennyksiä jossakin toisaalla.

a. Esimerkiksi kemian alan valmistaja voi luoda uuden tuotteen, joka vaatii alhaisempia lämpötiloja kemiallisessa reaktiossa, minkä ansiosta sen asiakkaat voivat käyttää vähemmän energiaa (ja tuottaa vähemmän päästöjä) omissa prosesseissaan.

Tähän saakka useimmat yritykset ovat keskittyneet päästöihin, joita syntyy niiden omassa arvoketjussa ja jotka ovat suoremmin yritysten hallittavissa:

• Scope 1: Suorat kasvihuonekaasupäästöt syntyvät organisaation hallitsemista lähteistä
• Scope 2: Epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, joka liittyvät organisaation energian käyttöön (sähkön, höyryn, lämmön tai jäähdytyksen ostaminen)
• Scope 3: Epäsuorat päästöt, jotka syntyvät organisaation arvoketjussa olevan omaisuuden toiminnoista (sen alku- tai loppupään toiminnoissa)

Koska vältetyt päästöt ovat arvoketjun ulkopuolella, ne ovat täysin erillisiä yrityksen Scope 1-, 2- tai 3-päästöistä, joita ei tarkastella näissä päästöluokissa.

Yritykset voivat käyttää vältettyjä päästöjä kuvastamaan sellaisia vaikutuksia, mitä perinteisessä kasvihuonekaasujen inventoinnissa ei huomioida. Koska nämä päästöt ovat erillisiä, niitä ei voida käyttää korvaamaan tai vähentämään Scope 1-, 2- tai 3-päästöjä.

Miksi yritykset ovat kiinnostuneita puhumaan vältetyistä päästöistä? Muutamia syitä:

• Yritykset pystyvät kertomaan positiivista tarinaa niiden ympäristövaikutuksesta, mikä auttaa vahvistamaan yrityksen mainetta (asiakkaille, toimittajille, työntekijöille jne.)
• Yritykset voivat saada niistä kilpailullista etua kovilla kestävän kehityksen markkinoilla
• Ne voivat ohjata yrityksiä niiden päätöksenteossa

Entä miltä tämä näyttää käytännössä? Otetaan esimerkiksi rakennuttaja, joka kehittää kokonaista yhteisöä sen alkutekijöistä lähtien. Perinteiset yhteisöt sisältävät erilliset kaupalliset alueet ja asuinalueet, mikä tarkoittaa sitä, että asukkaat joutuvat yleensä matkustamaan eri alueiden välillä päästäkseen töihin, ostoksille jne. Asukkaiden matkustaminen synnyttää korkeampia kasvihuonekaasupäästöjä (autoista, busseista tai junista jne.).

Jos rakennuttaja muuttaa kaavoitusta siten, että kaikki asukkaiden tarvitsema on 15 minuutin kävelymatkan päässä kotoa, heidän ei enää tarvitse matkustaa päästäkseen yhteisönsä palveluihin. Rakennuttajan suunnittelupäätökset voivat tuottaa päästövähennyksiä yhteisössä, mutta tätä ei huomioida yrityksen perinteisissä Scope 1-, 2- tai 3-päästöissä.

Vältettyjen päästöjen integrointi yhteisön suunnitteluprosessiin, jossa voidaan määritellä jokaiseen skenaarioon liittyvät kokonaispäästöt, voi auttaa kehittäjää ymmärtämään päätösten täysiä ympäristövaikutuksia. Jos rakennuttaja valitsee päästövähennyksen asettamisen etusijalle, yritys voi jakaa välttämänsä päästöt julkisesti ja saada hyötyä positiivisesta vaikutuksesta. Yhteisö ja rakennuttaja hyötyvät ja kaikki voittavat.

Vältettyjen päästöjen raportointi ei ole pelkästään positiivista hyvän olon tarinoiden levittämistä oikeita asioita tekevästä yrityksestä. Vaikka yritykset tyypillisesti raportoivat positiivisista vaikutuksista, negatiiviset vaikutukset ovat yhtä yleisiä.

Yritys, joka valitsee vältetyistä päästöistä puhumisen, voikin huomata, että päätös johtikin suurempiin kokonaispäästöihin joko omassa toimitusketjussa tai jossakin muualla. Vaikka tämä olisi tärkeää tietoa yritykselle sen tuotteiden vaikutuksen ymmärtämiseksi, se ei ole sellainen asia, jota yritykset tyypillisesti haluavat korostaa.

Sen lisäksi vältettyjen päästöjen arviointia ja raportointia varten ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä viitekehystä. Laskelmissa on olemassa suuri määrä epävarmuutta, koska analyysi sisältää hypoteettisia oletuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten tavassa laskea ja viestiä tuloksista on huomattavaa vaihtelua.

Kun tämän yhdistää siihen tosiasiaan, että yritykset tapaavat keskittymään positiivisiin vaikutuksiinsa, on helppo ymmärtää miksi syytökset viherpesusta ovat yleisiä vältetyistä päästöistä puhuttaessa. (Pysy linjoilla jos haluat raportoida vältetyistä päästöistä, sillä meiltä on tulossa artikkeli parhaista käytänteistä vältettyjen päästöjen osalta).

Kaiken lisäksi vältettyjen päästöjen laskeminen voi olla aikaa vievä ja resurssi-intensiivinen prosessi. Yritykset, jotka valitsevat raportoinnin saattavat viedä keskittymistään tai resursseja pois Scope 1-, 2- tai 3-päästöiltä. Ennen kuin yritykset kohdistavat huomiotaan vältettyihin päästöihin, niiden tulisi varmistaa, että ne ymmärtävät ja vähentävät päästöjään omassa arvoketjussaan.

Palataanpa alussa esitettyyn kysymykseen: tulisiko yritysten kiinnittää huomiota vältettyihin päästöihin? Vastaus tällä hetkellä on se, että yritysten tulisi olla tietoisia näistä päästöistä, mutta välitöntä tarvetta niistä raportoinnin aloittamiseksi ei ole.

Yritysten tulisi keskittyä jatkossakin Scope 1-, 2- ja 3 -päästöluokkiin ja työskennellä ensin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi arvoketjun sisällä.

Vältettyjä päästöjä kannattaa kuitenkin pitää silmällä. Niiden suosio on kasvussa ja niistä voi tulla valtavirtaa lähitulevaisuudessa. Loppujen lopuksi suuntaviivat päästöasioissa ovat kehittyneet dramaattisesti viimeisten 20 vuoden aikana. Tässä muutoksessa yksi uusi seurattava päästöluokka asettuu oikeaan perspektiiviin.