Selkeyttä ympäristöystävällisten polttoaineiden sääntelyvaatimusten keskelle

Kestävään siirtymään tarvitaan vetyä, biokaasua ja muita ympäristöystävällisiä polttoaineita. Tällaisten polttoaineiden valmistajien, niihin sijoittavien ja niiden ostajien on noudatettava erilaisia sääntely- ja toimintapoliittisia puitteita, joissa asetetaan kriteerit kyseisten polttoaineiden tuotannolle, käytölle ja sertifioinnille. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miksi kannattaa pysyä alan kehityksen kärjessä ja miten se onnistuu.

facebook linkedin twitter

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viimeisimmässä raportissa on annettu selkeä varoitus, jossa korostetaan ilmastotoimien kiireellisyyttä elinkelpoisen tulevaisuuden varmistamiseksi kaikille.

Hiilineutraalisuuteen pyrittäessä keskeisessä asemassa on liikennesektorin, teollisuuden ja energiajärjestelmien sähköistäminen. Se ei kuitenkaan ole aina mahdollista, ja tietyillä aloilla, kuten energiaintensiivisessä teollisuudessa, merenkulussa ja ilmailussa, tarvitaan toisenlaista lähestymistapaa. Seurauksena tästä on se, että fossiilisia polttoaineita korvaavien kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden kysyntä kasvaa näillä aloilla merkittävästi.

Jotta ympäristöystävällisten polttoaineiden (uusiutuvasta energiasta tuotettujen sähköpolttoaineiden, eli e-polttoaineiden, tai biomassasta tuotettujen biopolttoaineiden) kasvavilla markkinoilla voidaan varmistaa avoimuus, on yhä tärkeämpää ottaa käyttöön ilmastohyötyjen varmistamiseen tähtäävät puitteet. EU:n säännöksillä ja politiikoilla, kuten ympäristöystävällisiä polttoaineita koskevalla uusiutuvan energian direktiivillä (RED II) ja EU-taksonomialla, pyritään nopeuttamaan vihreää siirtymää aloilla, joilla päästöjen vähentäminen on hankalaa. Samalla halutaan varmistaa, että tuottajat valitsevat mahdollisimman kestäviä vaihtoehtoja esimerkiksi energialähteen perusteella.

Näistä toimista vallitsee laaja yksimielisyys, mutta säädökset ja niiden perustana olevat vaatimukset ovat erittäin monimutkaisia, niitä ei ole yhdenmukaistettu eri järjestelmissä ja niitä päivitetään tiiviiseen tahtiin markkinoiden kypsyyden lisääntyessä.

Seuraavassa avaamme, mitä keskeisiä puitteita ympäristöystävällisiin polttoaineisiin sovelletaan ja miten taustalla olevat vaatimukset eroavat toisistaan riippuen siitä, halutaanko hankkia sertifikaatti (tässä tapauksessa asiakirja, joka todentaa ympäristöystävällisten tai vähähiilisten polttoaineiden tuotannon ja käytön) vai varmistaa EU-taksonomian noudattaminen.

Kolme keskeistä EU-puitetta

Kolmessa EU:n asetuksessa määritellään pakolliset ja vapaaehtoiset vaatimukset, joita ympäristöystävällisten polttoaineiden tuottajien on noudatettava. Kussakin asetuksessa on eri tuotantoprosesseihin liittyviä erityisvaatimuksia:

RED II -direktiivi nostaa EU:n uusiutuvien energialähteiden kulutuksen kokonaistavoitteen 32 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Direktiivissä asetetaan myös biopolttoaineiden tuotantovaatimuksia sekä kasvihuonekaasuja ja raaka-aineiden kestävyyttä koskevia vaatimuksia. RED II -direktiivin edellyttämien delegoitujen säädösten hyväksymisen myötä e-polttoaineiden tuotantovaatimukset ulotetaan myös uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin liikennepolttoaineisiin, jotka eivät ole biologista alkuperää, sekä kierrätettyihin hiilipohjaisiin polttoaineisiin. Näiden polttoaineiden on täytettävä uusiutuvia energialähteitä ja kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat vaatimukset.
Ehdotetulla vetyä ja hiilineutraalia kaasua koskevalla markkinoiden lainsäädäntöpaketilla pyritään helpottamaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen integroimista nykyiseen kaasuverkkoon. Paketti kattaa uusiutumattomista lähteistä peräisin olevat ympäristöystävälliset polttoaineet, mutta ympäristöystävällisten polttoaineiden kestävyyttä ja sertifiointia koskevien vaatimusten laatiminen on vielä kesken.
EU-taksonomian tavoitteena on helpottaa kestäviä investointeja määrittelemällä ympäristön kannalta kestävä toiminta. EU:n verotusjärjestelmässä asetetaan ympäristöystävällisille polttoaineille tuotantovaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin RED II -paketissa sekä vetyä ja hiiletöntä kaasua koskevassa markkinoiden lainsäädäntöpaketissa ehdotetut vaatimukset. Sijoittajat haluavat sijoittaa EU-taksonomian mukaisiin ympäristöystävällisiin polttoaineisiin.

Ketä koskevat vihreät polttoaineet koskevat erilaiset sääntely- ja poliittiset puitteet –ja milloin?

E-polttoaineiden ja biopolttoaineiden tuotantoa koskevat erityisvaatimukset

Ympäristöystävälliset polttoaineet voidaan jakaa kahteen pääluokkaan niiden tuotantoprosessin perusteella:

sähkön avulla valmistetut sähköpolttoaineet eli e-polttoaineet
biomateriaalista tai jätteestä valmistetut biopolttoaineet

Figure 2: Alternative fuels can either be e-fuels, which are produced from renewable energy, or biofuels, produced from biomass, also known as the feedstock. Source: Ramboll

Vaikka kaikkien ympäristöystävällisten polttoaineiden on tuotettava vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin tavanomaisten fossiilisten polttoaineiden, sähköisiä polttoaineita ja biopolttoaineita käsitellään sääntelykehyksissä yleensä erikseen, koska niiden tuotantoprosessit ja -vaatimukset ovat erilaisia.

E-polttoaineiden ja biopolttoaineiden sääntelykehysten kriteerit

Nykyisillä EU:n vaatimuksilla pyritään vähentämään liikennepolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä perinteisiin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna polttoainetyypistä riippuen 50–70 prosenttia. Vaatimuksiin sisältyy myös erityisiä arvoketjun eri vaiheisiin liittyviä tavoitteita.

E-polttoaineet määritellään RED II -direktiivin 2 artiklan 36 kohdassa muuta kuin biologista alkuperää oleviksi uusiutuviksi nestemäisiksi ja kaasumaisiksi liikenteen polttoaineiksi (RFNBO-polttoaineet). Ne on tuotettava uusiutuvilla energialähteillä ja lisäksi niiden on täytettävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva vaatimus, joka on 70 prosenttia vertailukohteena käytettävään fossiiliseen polttoaineeseen verrattuna. Uusiutuvan sähkön hankinnalle on asetettu erityisvaatimuksia. Tähän liittyen erotetaan toisistaan suoraan polttoaineen tuotantolaitokseen liitetystä sähkön tuotantolaitoksesta laitoksesta peräisin oleva sähkö ja sähköverkosta otettu sähkö.

Tässä ovat niille asetetuista vaatimuksista tärkeimmät:

Suoran liitännän kautta tuleva sähkö:

Sähkön tuotantolaitoksen toiminta on käynnistynyt aikaisintaan 36 kuukautta ennen polttoainetta tuottavan laitoksen toiminnan käynnistymistä.
Laitos on liitetty suoralla liitännällä tai sähkön tuotanto tapahtuu samassa laitoksessa kuin polttoaineen tuotanto.

Sähköverkosta otettu sähkö:

Polttoaineen tuotantolaitos sijaitsee tarjousalueella, jolla uusiutuvan sähkön keskimääräinen osuus edellisenä kalenterivuonna oli yli 90 prosenttia.
Tarjousaluetta koskevat vaatimukset: päästöintensiteetti alle 18 gCO2e/MJ ja allekirjoitettu sähkön hankintasopimus, jossa sovelletaan ajallista ja maantieteellistä korrelaatiota koskevia kriteerejä tai joka sisältää erityiset sähkönkulutusta koskevat ehdot taseselvitysjaksolle.

Mutkia matkaan

Ehdotetussa vetyä ja hiiletöntä kaasua koskevassa paketissa käytetään e-polttoaineista toista määritelmää: hiiletön vety ja sen johdannaiset. Lopullisista vaatimuksista ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen EU:n toimielinten kesken, eikä odotettavissa oleva voimaan saattamisen ajankohta ole tällä hetkellä tiedossa.

Vähähiilisiä polttoaineita tuotetaan uusiutumattomista lähteistä, ja vetyä sekä synteettisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita tuotettaessa kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 70 prosenttia vertailukohteena olevaan fossiiliseen polttoaineeseen verrattuna. Vertailukohdetta ei ole vielä määritelty, mutta asioiden odotetaan etenevän 31. joulukuuta 2024 mennessä, jolloin komissio antaa 83 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään menetelmät vähähiilisillä polttoaineilla saavutettavan kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen arvioimiseksi. Vaatimuksia hiilidioksidille, vedelle ja muille osatekijöille ei ole asetettu, mutta ne saatetaan lisätä lopulliseen versioon.

E-polttoaineita voidaan tuottaa myös uudessa EU-taksonomiassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti. Tässä kehyksessä on määritelty tietyt ympäristön kannalta kestävää kehitystä tukevat toimet, joilla pyritään edistämään kestäviä investointeja. Toimintaa pidetään kestävänä, jos se edistää merkittävästi vähintään yhtä kuudesta ympäristötavoitteesta eikä aiheuta merkittävää haittaa millekään niistä. Raportointivaatimusten tiukentuessa yhä useampi sijoittaja pyrkii sovittamaan salkkunsa EU-taksonomiaan, joka kattaa e-polttoaineiden ja biopolttoaineiden valmistuksen ja jossa asetetaan tiukempia tuotantovaatimuksia kuin RED-direktiivissä ja ehdotetussa vedyn ja hiilettömän kaasun markkinoiden lainsäädäntöpaketissa. Tästä syystä EU-taksonomian huomioiville sijoituksille H2:een ja sen johdannaisiin on kasvavaa kysyntää.

Biopolttoaineisiin sovelletaan samoja säännöksiä, mutta vaatimukset vaihtelevat asetuksesta riippuen. Tärkeimmät erot asetusten välillä liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteisiin (asetuksesta riippuen 50–70 prosenttia), biomassan kestävyyskriteereihin, joita ei sovelleta kaikissa asetuksissa, sekä elintarvike- ja rehukasveista peräisin olevia raaka-aineita koskeviin rajoituksiin, joita sovelletaan vain RED II -direktiivin mukaisiin biopolttoaineisiin.

Tämä tarkoittaa, että markkinaosapuolten on otettava huomioon sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvaatimukset että raaka-aineen valinnan vaikutukset sertifiointiin. Näiden lainsäädännöllisten yksityiskohtien hallitseminen on vaatimustenmukaisuuden ja menestyksen kannalta ratkaisevan tärkeää biopolttoaineteollisuudessa.

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto eri kehysten vaatimuksista.

Epävarmuutta tulevan kehityksen ympärillä

Ympäristöystävällisten polttoaineiden sääntelyssä on epävarmuustekijöitä, ja siihen voi vielä tulla muutoksia. Tällä hetkellä alaa sääntelee RED II -direktiivi, mutta täydentävyyttä ja menetelmiä koskevia delegoituja säädöksiä odotetaan hyväksyttäväksi kesällä 2023. Lisäksi maaliskuussa 2023 päästiin alustavaan sopimukseen RED III -päivityksestä, joka on käynnissä parhaillaan.

Kaikkien markkinaosapuolten on pysyttävä ajan tasalla näistä sääntelyn kehityssuuntauksista, koska ne voivat vaikuttaa merkittävästi ympäristöystävällisten polttoaineiden kysyntään ja tuotantovaatimuksiin. Myös liiketoimintastrategiaa on oltava valmis mukauttamaan vastaavasti.

Ramboll auttaa

Kun sääntelykehykset ovat muotoutuneet, Ramboll voi auttaa yritystäsi käsittelemään epävarmuustekijöitä ja ymmärtämään niiden mahdollisia vaikutuksia.

Erilaiset ympäristöystävällisiä polttoaineita koskevat säännökset vaikuttavat niin polttoaineen tuottajiin, sijoittajiin kuin muihinkin sidosryhmiin. Jos mietit, millaisia mahdollisia vaikutuksia sääntelyllä on oman yrityksesi liiketoimintaan, kysy meiltä. Tarjoamme kokonaisvaltaista neuvontaa sekä asiakaslähtöisiä ratkaisuja, jotka auttavat löytämään säännösten keskeltä tien kohti menestystä.

Asiantuntijamme selventävät, miten erilaiset säädökset voivat vaikuttaa yrityksesi toimintoihin, tarjoavat strategioita, joilla yrityksesi voi valmistautua toimimaan vaatimusten mukaisesti, ja auttavat tunnistamaan kehittyvän sääntely-ympäristöön huomioivia projekteja tai sijoituskohteita. Lisäksi voimme tarjota tietoa siitä, miten nämä säädökset voivat vaikuttaa markkinoihin, joilla yrityksesi tällä hetkellä toimii.

Haluatko tietää lisää ja kehittää tehokkaita strategioita? Ota yhteyttä meihin.

Tämän artikkelin on toimittanut Rambollilla sisältöasiantuntijana työskentelevä Anders Brønd Christensen. Voit ottaa häneen yhteyttä sähköpostitse tästä.

Haluatko tietää lisää?

Anna Pekala
Business Manager
+45 51 61 26 75
Ask Tonsgaard Hjordt Brüel
Global Head of Energy & Utility
+45 51 61 29 15

Näytä kaikki

Pääomat ohjautuvat nyt entistä enemmän kohti vaikuttavuussijoittamista, kuten uusiutuvan energian projekteja. Tässä kirjoituksessa tutkimme, voiko näitä vaikuttavuussijoituksia automaattisesti pitää hyvinä ESG-yhdenmukaisuuden osalta. Samalla käsittelemme joitakin aurinkoenergiaan sijoittamiseen liittyviä ajankohtaisia teemoja.