Tavoitteena luontopositiivisuus - Kuinka hyötyä vihreästä kiinteistöjen kehittämisestä

Isossa-Britanniassa kansallisen maankäytön suunnittelupolitiikka (National Planning Policy Framework, NPPF) edistää vahvasto luonnon monimuotoisuuden nettohyötyä. Hallitus pyrkii viemään pakollisen nettohyötyvaatimuksen osaksi uutta ympäristölakia Muutoksen myötä nettohyötyvaatimuksista tulee parhaan käytännön sijaan laillinen vaatimus Isossa-Britanniassa. Rakennuttajat huomaavat, että laadukkaiden viheralueiden liittäminen kiinteistökehittämiseen voi tuoda taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ympäristöhyötyjen lisäksi.

Luonnon monimuotoisuuden todellisen arvon ymmärtäminen

Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa eläinlajien, elinympäristöjen ja ekosysteemien monipuolisuutta maapallolla. Biodiversiteetillä ei katsottu olevan välitöntä vaikutusta ihmisiin. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä pidettiin eettisenä velvollisuutena.

Nämä näkemykset ovat muuttuneet nopeasti. Maailman talousfoorumi listasi luonnon monimuotoisuuden menetyksen yhdeksi viidestä tärkeimmästä uhasta ihmiskunnalle tulevina vuosikymmeninä. Tämä johtuu siitä, että biodiversiteetti tuottaa meille monia mitattavissa olevia hyötyjä. Kasvien, eläinten ja ympäristön tuottamia ekosysteemipalveluita ei voi muilla keinoilla korvata. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi puiden viilentävä vaikutus kaupungeissa, sadevettä keräävien puutarhojen ja kosteikkojen tulvia ehkäisevä vaikutus tai elinympäristöjen tarjoama puhdas ilma.

Näiden hyötyjen lisäksi ihmiset yksinkertaisesti nauttivat luonnosta. Luonto ja viheralueet ja biofiilinen suunnittelu (kuten veden ominaisuudet, luonnonmateriaalit, luonnon äänet ja maisemat jne.) lieventävät koettua stressiä.

Joissakin kulttuureissa ihmiset uskovat, että pääsy viheralueille ei ainoastaan lievitä stressiä, vaan se myös edistää terveyttä ja hyvinvointia. Koronapandemian aikana puutarhojen ja viheralueiden merkitys korostui. Valitettavasti suuri määrä ihmisiä asuu kaupunkimaisilla alueilla, joista puuttuu pääsy viheralueille, kuten julkisiin puutarhoihin ja puistoihin tai kävelyreitteihin.

Luonnon monimuotoisuuden ja biofiilisen suunnittelun sisällyttäminen maankäyttöhankkeisiin on kustannuksiltaan tavallista kalliimpaa, mutta julkisten tilastojen mukaan nämä kulut voidaan saada osittain tai kokonaan takaisin. Ison-Britannian tilastokeskuksen, Office for National Statisticsin tutkimuksen mukaan omakotitaloilla ja osakehuoneistoilla, jotka olivat korkeintaan 100 metrin etäisyydellä puistoista, oli suurempi markkina-arvo (keskimäärin ero oli 1,1 % verrattuna kiinteistöihin, jotka olivat yli 500 metrin päässä puistoista). Sen lisäksi pelkkä näkymä viheralueelle (kuten puistoihin tai leikkikenttiin) tai veteen (joet, kanaalit, järvet tai meri) nosti hintoja lisää. Arvonlisäys oli keskimäärin 1,8 %.

Maaliskuussa 2021 maarekisterin ylläpitämä Ison-Britannian asuntohintaindeksi osoitti kiinteistöjen hintojen nousseen yli 10 prosentilla. Tämä johtuu osittain siitä, että kysyntä on siirtynyt kohti sellaisia kiinteistöjä, joista on suora pääsy ulkotiloihin. Ison-Britannian RICS-instituutin tekemän UK Residential Surveyn mukaan 83 % vastaajista odottaa kysynnän kasvavan sellaisille asunnoille, joihin kuuluu puutarha. 79 % odottaa kasvua viheralueiden läheisyydessä oleville kiinteistöille ja 68 % yksityisten ulkotilojen

lisääntymiselle seuraavien kahden vuoden aikana. Yhdessä asuntojen hintojen nopean nousun kanssa asunnon ostajat asettavat yhä useammin ympäristön tärkeämmäksi kriteeriksi kuin keskeisen sijainnin.

Kulttuurillinen ja lainsäädännöllinen muutos

Ison-Britannian ympäristö-, elintarvike- ja maaseutuasioiden ministeriö on asettanut pakollisen 10 prosentin luonnon monimuotoisuuden nettohyötyvaatimuksen. Valmisteilla oleva uusi ympäristölaki asettaa nämä vaatimukset suunnitteluprosessin ytimeen velvoittaen rakennuttajat laatimaan "luonnon monimuotoisuuden lisäämisen suunnitelman" kaikista uusista hankkeista.

Rakennuttajilla on edessään lukuisia luonnon monimuotoisuuden nettohyötyyn liittyviä haasteita. Ensisijaisesti kyse on biodiversiteetin kompensointiin soveltuvan maan saatavuudessa samalla kun tavoitellaan hankkeen kannattavuutta. Siirtymävaiheessa tämä voi johtaa siihen, että osa rakennuttajista joutuu maksamaan kompensaatiota nettohyötytavoitteen täyttämiseksi.

Tulossa olevat vaatimukset johtavat parempaan rakennusalueen valintaan, jossa tarve nettohyötyyn otetaan huomioon huolellisuusvelvoitteena kohteen hankinnassa. Ympäristölain viimeistelyä odoteltaessa paikallisviranomaiset ja muut sidosryhmät kyselevät jo rakennuttajilta kansallisen maankäytön suunnittelupolitiikkakehyksen eli National Planning Policy Frameworkin mukaisesta nettohyötyjen saavuttamisesta. Kiinteistökehittäjien olisi siksi suositeltavaa ottaa biologinen monimuotoisuus huomioon kehityshankkeissaan jo nyt. Tämä auttaa kehittämään taitoja ja tietoa sekä kaupallisia työkaluja, jotta nettohyödyn käsite voidaan ottaa käyttöön ennen kuin siitä tulee lainmukainen vaatimus.

Ympäristölain mukaan nettohyöty ei ole enää pelkästään ympäristötietoisimpien rakennuttajien yksinoikeutta. Kaikissa hankkeissa on ymmärrettävä niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, maksimoitava luontopohjaiset ratkaisut ja saatava suunnittelu, kaupallinen puoli ja ympäristö tasapainoon. Biodiversiteetin asettaminen etusijalle tekee monimuotoisista viheralueista uuden alueen kehittämisen muodon, joka palvelee sekä yhteisöjä että ympäristöä.