Kuinka vihreä kehitys voi hyödyttää meitä kaikkia

Historiallisesti tarkasteltuna biologisen monimuotoisuuden huomioimatta jättäminen suunnittelujärjestelmässä on johtanut elinympäristöjen kumulatiiviseen häviämiseen ja huononemiseen vuosikymmenien ajan. Koska saatavilla oleva maa on kallistan ja kehittäjät haluavat maksimoida investoinneistaan saatavan tuoton, potentiaalisesti kehitettävien maa-alueiden omistaminen biologisen monimuotoisuuden parantamiseksi on kaupallinen ja logistinen haaste.

Kansalliset hallitukset ottavat suunnittelupolitiikassaan lisääntyvästi käyttöön lainsäädäntöä, joka asettaa pakollisia biologisen monimuotoisuuden nettohyötyvaatimuksia. Kiinteistökehittäjät alkavat nähdä, kuten jotkut ovat jo ymmärtäneet, että vaatimusten noudattamisen lisäksi korkealaatuisten viheralueiden sisällyttäminen omaan kehitystyöhön voi tuoda taloudellisia ja sosiaalisia sekä ympäristöllisiä etuja.

Biologinen monimuotoisuus on planeettamme lajien, elinympäristöjen ja ekosysteemien monimuotoisuutta. Aiemmin biologisella monimuotoisuudella on katsottu olevan vain sisäistä arvoa, koska sillä on arvoa sinänsä ilman välitöntä arvoa ihmisille. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä on siksi pidetty eettisenä velvollisuutena, koska ihmiskunta on osallistunut sen vähenemiseen.

Nämä näkemykset kuitenkin muuttuvat nopeasti. Maailman talousfoorumi listasi äskettäin biologisen monimuotoisuuden vähenemisen yhdeksi viidestä suurimmasta uhasta ihmiskunnalle tulevalla vuosikymmenellä. Se johtuu siitä, että biologinen monimuotoisuus tarjoaa meille monia mitattavissa olevia etuja. Ympäristömme kasvien, eläinten ja monimuotoisten ekologisten piirteiden tarjoamat ekosysteemipalvelut ovat korvaamattomia, kuten puiden viilentävä vaikutus alueilla, joihin kaupunkien lämpösaarekevaikutus muuten vaikuttaa, sadepuutarhojen ja kosteikkojen parantunut tulvansietokyky sekä elinympäristöjen tarjoama puhdas, hengittävä ilma.

Ehkä jopa näitä etuja vakuuttavampaa on se yksinkertainen tosiasia, että ihmiset nauttivat luonnosta. On hyvin ymmärretty, että luonnon- ja viheralueet sekä biofiilisen suunnittelun periaatteita noudattavat hankkeet (mukaan lukien vesielementit, luonnonmateriaalit, villieläinten näkyvyys ja äänet, lehdet ja luonnonvalo jne.) tarjoavat stressiä lieventävän vaikutuksen asukkaille, kun he ovat vuorovaikutuksessa näissä tiloissa.

Jotkut ihmiset uskovat, että viheralueille pääsy on muutakin kuin stressin lievitystä. Japanilainen Shinrin-yoku (kirjaimellisesti käännettynä metsässä uiminen) on rentoutumiskäytäntö, jossa tarkkaillaan luontoa samalla kun irrottaudutaan arkipäivän vaatimuksista. Sen sanotaan parantavan terveyttä ja hyvinvointia. Valitettavasti suurelta osalta kaupunkialueilla asuvista ihmisistä ei ole helppoa pääsyä viheralueille, kuten yhteisöllisiin puutarhoihin, puistoihin ja jokien kulkuväyliin.

Vaikka biologisen monimuotoisuuden ja biofiilisen suunnittelun integroimisesta kehitysvaiheisiin on yleensä korkeammat alkukustannukset, julkisesti saatavilla olevat tilastot viittaavat siihen, että nämä korkeammat kustannukset voidaan korvata kokonaan tai osittain. Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen tilastolaitoksen tutkimus osoitti, että taloilla ja asunnoilla, jotka sijaitsevat 100 metrin säteellä julkisista viheralueista, on korkeampi markkina-arvo (keskimääräinen 1,1 % yli 500 metrin päässä viheralueista oleviin asuntoihin verrattuna). Lisäksi pelkkä näkymä viheralueille (kuten julkisiin puistoihin tai pelikentille) tai veteen (joet, kanavat, järvet tai meri) nostaa hintoja entisestään, ja keskimääräinen arvonnousu on 1,8 %.

UK:n maarekisterin asuntojen hintaindeksi osoitti, että kiinteistön keskihinta Isossa-Britanniassa oli noussut 10,2 % ja oli 256 405 puntaa. Se johtuu osittain kysynnän muutoksesta kohti kiinteistöjä, joista on pääsy viheralueille. RICS UK Residential Surveyn mukaan 83 % vastaajista odottaa kysynnän kasvavan kodeille, joissa on puutarha, 79 % viheralueiden läheisyydessä oleville ja 68 % oman ulkotilan sisältäville seuraavan kahden vuoden aikana. Yhdessä asuntojen hintojen jyrkän nousun kanssa asunnonostajat asettavat nyt etusijalle ulkoilun sen sijaan, että asunto olisi keskeisellä paikalla taajama-alueilla.

Kiinteistökehittäjät kohtaavat useita haasteita biologisen monimuotoisuuden nettohyödyn toteuttamisessa. Erityisesti kyse on biologisen monimuotoisuuden kompensoimisessa käytettävissä olevan maan saatavuudessa. Samalla tulisi tuottaa riittävästi arvoa, jotta hanke olisi kannattava. Tasapaino voi johtaa siihen, että joidenkin kehittäjien on hankittava ja maksettava tietyn tasoinen korvaus kohteen ulkopuolelta nettohyötytavoitteen saavuttamiseksi. Tulevaisuudessa biologisen monimuotoisuuden nettohyödyn vaatimus johtaa parempaan paikkavalintaan, ja nettohyötytarpeet huomioidaan aikaisessa paikkahankintojen vaiheessa asianmukaisen huolellisuuden menettelyllä.

Monimuotoisista viheralueista tulee loppujen lopuksi keskipiste syntyvälle alueelle, joka palvelee sekä yhteisöjä että ympäristöä.

Haluatko lisätietoja biologisen monimuotoisuuden nettohyödyistä? Ota yhteyttä Vikki Pattonliin, Rambollin ekosysteemipalveluiden johtamiskonsulttiin.