Thomas Trier, Joachim Delventhal
17. lokakuuta 2022
EU-taksonomian minimivaatimukset - näkymät alkavat seljetä
Viime viikolla kestävän rahoituksen foorumi esitteli loppuraporttinsa EU:n taksonomia-asetuksen minimivaatimuksista. Tämä artikkeli käsittelee joitakin raportissa annetuista tärkeimmistä ohjeistuksista.
Toivomme tämän artikkelin toimivan lähtökohtana, kun uuteen raporttiin tutustutaan. Suosittelemme raportin käyttäjiä ottamaan huomioon koko raportin, eikä pelkkää tiivistelmää tai yhteenvetoa mukaisuuskriteereistä, koska siinä on tarvittavaa lisäohjeistusta näiden osioiden ymmärtämiseksi.
Raportissa annetaan ohjeet minimivaatimusten (MS) soveltamista varten taksonomia-asetuksen artikloihin 3 ja 18, mutta kyseessä ei ole virallinen komission asiakirja. Artiklojen tulkinta ei ole peräisin viranomaislähteestä, mutta se toimii ohjeistuksena tällä hetkellä.
Raportin esittelytilaisuudessa EU-komissio ilmaisi aikomustaan siirtää raportti viralliseen ohjeistusmateriaaliin ja työkaluksi sen käyttäjille oman uuden sääntelyn sijaan. He painottivat erityisesti raportin kahta puolta. Ensinnäkin sitä pidettiin hyvin käytännönläheisenä. Toiseksi he arvostivat selviä viittauksia YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin periaatteisiin (UNGP) ja OECD:n ohjeisiin monikansallisille yrityksille, koska komissio haluaa jatkaa näiden käyttämistä vertailukohtana nykyiselle ja tulevalle lainsäädännölle.
Tämän valossa raportti tarjoaa lisäselvyyttä artikla 18:n ja sen piiriin kuuluvien asioiden ymmärtämiseksi. Raportin perusteella on selvää, että yritysten tulisi keskittyä neljään pääkohtaan: 1. Ihmisoikeudet (sisältää työ- ja kuluttajaoikeudet); 2 Korruptio ja lahjonta; 3 Verotus ja 4. Reilu kilpailu. Raportti myös selventää ja käsittelee yhtä tärkeimmistä epäselväksi jääneistä kohdista. Minimivaatimusten mukaisuuden arviointi ei perustu taloudelliseen toimintaan artikla 3:n tavoin, vaan sitä tarkastellaan yrityksen tasolla.
- Prosessit
- Suorituksen ja lopputuloksen vaatimukset.
Mikäli yritys epäonnistuu yhdessä kohdassa näistä kahdesta, se ei täytä minivaatimusten mukaisuutta. Prosessivaatimukset kuvastavat due diligence -menettelyä, mutta menettelyn laajuus riippuu aiheesta.
Suoritusvaatimusta arvioidaan yritystä vastaan käytävien ja jo päättyneiden oikeustapausten (riita-asiat) perusteella. Arvioinnin kohteena on myös se, osallistaako yritys toiminnassaan OECD:n kansallisen yhteyspisteen tai vastaako se Business and Human Rights Resource Centren (BHRRC) viesteihin.
Osa sidosryhmistä on kyseenalaistanut suoritusvaatimusta raportin kuulemisvaiheen aikana lähinnä siitä syystä, että se vaikuttaa pitkälti sattumanvaraiselta, mikä on tunnistettu myös raportissa. Siitä huolimatta suoritusvaatimus säilyi raportissa muiden luotettavien tai asianmukaisten lähteiden puutteessa. Raportti kuitenkin myöntää, että ”käytännössä voi olla tarpeen erottaa toisistaan vakavien ja lievempien rikkomusten oikeuskäsittelyt.”
Raportin mukaan keskittyminen pelkästään raportoituihin riita-asioihin ei välttämättä riitä määrittelemään yrityksen taksonomian mukaisuutta. Ilman raportoituja riita-asioitakaan yritys ei pysty osoittamaan taksonomian mukaisuuttaan, mikäli vaadittavat prosessit puuttuvat.
Yritys epäonnistuu tässä myös, vaikka se olisi hyvittänyt raportoitujen riita-asioiden vaikutukset, jos vaadittavat prosessit puuttuvat.
Jos yrityksellä on käytössä vaadittavat prosessit, sillä on paremmat mahdollisuudet päästä taksonomian mukaisuuteen, vaikka sillä olisi raportoituja riita-asioita taustalla.
Näin ollen vaatimus käytössä olevasta prosessista on johtava asia, ja suoritusvaatimus on pikemminkin sen puutteesta kertova punainen kortti.
”Yksi tärkeä edellytys ja ensimmäinen vaihe missä tahansa yrityksen minimivaatimusten täyttämisen arvioinnissa on se, raportoiko yritys ihmisoikeuskäytännöistään due diligencen mukaisesti. Mikäli tämä puuttuu, samalla puuttuu yksi UNGP:n ydinelementti.”
Yksi tärkeä edellytys ja ensimmäinen vaihe missä tahansa yrityksen minimivaatimusten täyttämisen arvioinnissa on se, raportoiko yritys ihmisoikeuskäytännöistään due diligencen mukaisesti. Mikäli tämä puuttuu, samalla puuttuu yksi UNGP:n ydinelementti.
Seuraavassa osiossa on esitelty prosessiin ja suoritukseen perustuvat kriteerit jokaiselle minimivaatimusten käsittelemälle aiheelle: 1. Ihmisoikeudet (sisältää työ- ja kuluttajaoikeudet); 2 Korruptio ja lahjonta; 3 Verotus ja 4. Reilu kilpailu.
Prosessivaatimukset
Jotta yritys voi olla minimivaatimusten mukainen, sen tulee noudattaa UNPG:n mukaisia periaatteita ja OECD:n suuntaviivoja. Tämä tarkoittaa, että yritys sitoutuu julkisesti kunnioittamaan kaikessa toiminnassaan kansainvälisesti tunnistettuja ihmisoikeusstandardeja. Näitä ovat esimerkiksi kansainvälisessä ihmisoikeuslaissa määritellyt oikeudet sekä ILO:n kahdeksan työelämän perusoikeutta, jotka on kuvattu julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista.
Yrityksen tulee myös soveltaa OECD:n suuntaviivoissa esitettyjä kuutta due diligence -menettelyn vaihetta ja vastaavanlaista menettelyä YK:n ohjaavissa periaatteissa. Tämä sisältää vähimmillään:
- sitoumusten ottamista osaksi yrityksen politiikkaa, menettelyjä ja hallintojärjestelmää sekä tarvittavien resurssien määrittelyä päivittäisiin ihmisoikeuksiin liittyviin toimintoihin,
- ihmisoikeusvaikutusten tunnistamista ja arviointia
- haitallisista vaikutusta luopumista, niiden estämistä tai lieventämistä,
- kaikkien asiaan liittyvien prosessien seurantaa, mittaamista ja tehokkuutta,
- viestintää tai tilinpitoa haitallisten vaikutusten hoitamisesta,
- hyvityksiä
Merkityksellistä ja ajallaan tehtyä vaikutusten kohteena olevien sidosryhmien osallistamista odotetaan läpi koko due diligence -menettelyn kestoajan.
On tärkeää painottaa, että due diligence -prosessi on jatkuva eikä kyse ole kertaluonteisesta asian käsittelystä.
Pk-yritysten odotetaan ottavan käyttöön niiden kokoon, vaikutukseen ja ihmisoikeusriskeihin suhteessa olevan due diligence -menettelyn. Kuvan tarvittavasta laajuudesta voi saada EU-komission julkaisusta “Yritykseni ja ihmisoikeudet - Ihmisoikeusopas pienille ja keskisuurille yrityksille”. EU-kontekstissa pk-yritykseksi määritellään alle 250 työntekijän yritykset.
Suoritusvaatimus
Taksonomiakelpoisuuden saavuttamiseksi yrityksellä ei saa olla yhtään signaalia siitä, että se ei sovella asianmukaisesti ihmisoikeuksien due diligence -menettelyä tai että se syyllistyy ihmisoikeuksien väärinkäytöksiin. Tällaisia signaaleja ovat:
a) Yrityksen on todettu rikkoneen työlainsäädäntöä tai ihmisoikeuksia. b) Yritys ei osallista sidosryhmiään OECD:n kansallisen kontaktipisteen (NCP) käsiteltäväksi viedyssä tapauksessa tai NCP on todennut yrityksen toimineen OECD:n suuntaviivojen vastaisesti. Vastaavasti Business and Human Rights Resource Centre (BHRRC) on esittänyt syytöksiä yritystä vastaan eikä se ole vastannut niihin 3 kuukauden määräajassa sellaisissa tapauksessa joissa nämä kirjeet ovat korkeintaan 2 vuotta vanhoja.
Yritykset, pk-yritykset mukaan luettuna, eivät ole taksonomiakelpoisia niin kauan kuin niiden suoritusvaatimukset eivät täyty tai ihmisoikeuksien vähintään kuusivaiheinen due diligence -menettely ei ole käytössä.
Prosessivaatimukset
Raportti viittaa OECD:n suuntaviivoihin. Samalla siinä tiivistetään taksonomiakelvottomuuden tarkoittavan sitä, että yritys ei ole kehittänyt ja ottanut käyttöön korruption ja lahjonnan estämiseen ja havaitsemiseen käytettäviä sisäisen tarkastuksen menettelyjä, etiikan ja sääntelymukaisuuden ohjelmia tai toimenpiteitä.
Raportissa mainitut OECD:n suuntaviivat kuitenkin edellyttävät, että nämä tarkastusmenettelyt, sääntelynmukaisuuden ohjelmat jne, tulee ”kehittää riskienarvioinnin käsittelyä varten yrityksen yksittäisten olosuhteiden mukaisesti ja erityisesti yrityksen kohtaaman lahjontariskin osalta (kuten sen toiminnan maantieteen ja toimialan perusteella)”. Näin ollen OECD:n kuusivaiheista riskeihin perustuvaa due diligence -menetelmää sovelletaan myös korruptioon ja lahjontaan.
Suoritusvaatimus
Ylimmän johdon lainvoimainen tuomio korruptiosta tai lahjonnasta tarkoittaa, että tämä vaatimus ei täyty. Tämä koskee myös tytäryhtiöiden ylintä johtoa.
Yksi vaatimus on se, että yritys viestii sen korruptioon tai lahjontaan liittyvistä tapauksistaan ja ylipäätään suoriutumisestaan näissä asioissa. Yritys ei täytä taksonomian minimivaatimuksia, jos esimerkiksi sen kestävyysraporteissa ei kerrota korruptiontorjunnan strategioista ja prosesseista.
Pk-yritysten osalta raportin mukaan ”pk-yritysten korruptionvastaisista toimista antamien tietojen tulee olla riittäviä niiden kokoon ja riksiprofiiliin verrattuna, ja ne tulee esittää, jotta yrityksen minimivaatimusten mukaisuus voidaan arvioida. Pk-yritys ei ole taksonomian mukainen, jos sillä on tuomio korruptiosta.”
Jos yritys ei täytä suoritusvaatimuksia, se on taksonomiakelvoton, kunnes sillä on käytössä tällaisten rikkomusten estämiseksi tarkoitetut prosessit.
OECD:n kuusivaiheinen due diligence -menettely ei kata verotusta ja reilua kilpailua. OECD:n suuntaviivojen mukaan tämä vaatimus ei ole sovellettavissa näihin kahteen vastuullisen liiketoiminnan aiheeseen. Siitä huolimatta suuntaviivat sisältävät due diligence -menettelyä kuvaavia prosessivaatimuksia, joita raportti käyttää minimivaatimusten täyttämättä jättämistä verotuksen ja reilun kilpailun osalta.
Prosessivaatimukset verotukselle
Yritys ei pidä verotuksen hallintaa ja sen noudattamista tärkeänä seurattavana osana toimintaansa. Sillä ei ole OECD:n MNE-suuntaviivoissa kuvattuja verotusta koskevia asianmukaisia veroriskien hallintastrategioita ja -prosesseja. Verotuksen noudattaminen sisältää verojen välttelyn aggressiivisen verosuunnittelun kautta.
Nämä kuvatut strategiat ja prosessit sisältävät sitoumuksia yhteistyöstä viranomaisten kanssa, avoimuutta ja verotuksen noudattamista, jota osoitetaan riskienhallintajärjestelmän, rakenteiden ja politiikan kautta. Konsernien hallitusten tulisi omaksua riskinhallintastrategioita, jotka varmistavat, että taloudellisen, lainsäädännölliset ja maineenhallintaan liittyvät riskit verotuksessa tunnistetaan ja arvioidaan täysimääräisesti. Sen lisäksi muihin sidoksissa olevien yritysten (samaan konserniin kuuluvat yritykset) tulisi soveltaa välimatkan pitämisen periaatetta, jotta vältetään asiatonta voittojen tai tappioiden siirtoa ja minimoidaan kaksinkertaisen verotuksen riski.
Prosessivaatimukset reilun kilpailun osalta
Yritys ei edistä työntekijöiden tietoisuutta sovellettavan kilpailulainsäädännön ja -määräysten noudattamisen tärkeydestä eikä kouluta ylempää johtoa kilpailuasioihin liittyvissä asioissa.
Verotuksen ja reilun kilpailun suoritusvaatimukset
Yritys on todettu syylliseksi veronkiertoon ja yrityksen tai sen ylemmän johdon, tytäryritysten ylempi johto mukaan luettuna, on todettu rikkoneen kilpailulainsäädäntöä.
Raportin mukaan taksonomia-asetuksen noudattamatta jättämisen tilaa voidaan jatkaa, kunnes yritys on todistanut prosessiensa korjatuiksi sellaisella tavalla, että suoritusvaatimusten rikkomusten toistaminen on epätodennäköistä.
Raportti vaikuttaa jättävän pk-yritykset prosessivaatimustensa suositusten ulkopuolelle, mutta asettaa niille suoritusvaatimuksia. Vaikka tälle suositukselle on olemassa hyvät perustelut, tulisi muistaa, että OECD:n suuntaviivat eivät tee eroa pk-yritysten ja muiden yritysten välille. Näiden vaatimusten soveltamisen tulisi joka tapauksessa olla suhteessa pk-yrityksen kokoon.
”Raportti näyttäisi jättävän pk-yritykset prosessivaatimustensa suositusten ulkopuolelle, mutta asettaa niille suoritusvaatimuksia. Vaikka suositus on hyvin perusteltu, tulisi muistaa, että OECD:n suuntaviivat eivät tee eroa pk-yritysten ja muiden yritysten välille.”
Tässä osiossa käsittelemme raportissa olevia mainintoja projektirahoituksen sekä erikoistarkoituksessa perustettujen yhtiöiden ja pankkien ja sijoittajien osalta.
Minimivaatimukset, UNGP ja OECD:n suuntaviivat soveltuvat kaikki näihin toimijoihin. Siksi raportissa on ehdotettu, että prosessi- ja suoritusvaatimukset neljässä aiheessa ovat vastaavasti sovellettavissa projektirahoitukseen, erikoistarkoituksessa perustettuihin yhtiöihin sekä pankkeihin ja sijoittajiin, jos näillä toimijoilla on taksonomian piiriin kuuluvan toimintaa.
Jos pankki ei itse suorita toimintaa, siltä lainan tai muun rahoitusmuodon saavaa osapuolta pidetään toiminnan suorittajana, ja sen tulisi täyttää yrityksiltä vaaditut kriteerit. Siitä huolimatta rahoituslaitosten, sijoittajien ja muiden vastaavien tulisi noudattaa UNGP:n tai OECD:n suuntaviivoja, mutta ei pelkästään taksonomia-asetuksen tai minimivaatimusten takia.
Projektirahoituksen tai erikoistarkoituksessa perustettujen yhtiöiden osalta raportti mainitsee, että ”toiminnan, jonka on oltava minimivaatimusten mukaista, on toimintaa, joka on projektin toteuttamista.” Erikoistarkoituksessa perustettujen yhtiöiden tulisi noudattaa pk-sektorin yritysten ulkopuolisia minimivaatimuksia, riippumatta siitä, että niitä voidaan pitää kooltaan pk-yrityksinä. Kyse on siitä, että projektit ovat toisinaan kooltaan valtavia ja vaativat suuria summia rahoitustaan varten.
Mikäli yritys omistaa yli 50 % erikoistarkoituksessa perustetusta yrityksestä, sen itsensä tulisi noudattaa minimivaatimuksia. Mikäli erikoistarkoituksessa perustetulla yrityksellä ei ole enemmistöosakasta, SPV:tä tulisi pitää toiminnan suorittajana, jonka tulisi noudattaa minimivaatimuksia.
Raportti yhdistää prosessi- ja suoritusvaatimukset uuteen yritysten kestävyysraportointia koskevaan direktiiviin (CSRD) ja eurooppalaiseen kestävän kehityksen raportointistandardiin (ESRS). Tämä osoittaa, kuinka tämän sääntelyn piiriin kuuluvien yritysten tulee raportoida ja kuinka niitä voidaan auditoida näissä asioissa (on yhä epäselvää, kuinka CSRD käsittelee verotusta). Silti CSRD antaa yrityksille mahdollisuuden myös viestiä asioista ja noudattaa minimivaatimuksia. Yritykset, joiden täytyy noudattaa minimivaatimuksia, mutta joita CSRD ei koske, voivat silti ottaa siitä mallia ja antaa tarkistaa toimintaansa sen säännöillä.
Ehdotus yritysten kestävän kehityksen due diligence -direktiiviksi (CSDDD) kattaa minimivaatimusten mukaiset ihmisoikeusaiheet (työ- ja kuluttajaoikeudet mukaan luettuna). Raportin mukaan ”mikäli CSDDD-ehdotus tulee laiksi ja sen merkittävät päällekkäisyydet ja linjaukset artikla 18:n standardien kanssa säilyvät, lain noudattaminen toimii tulevaisuudessa osoituksena artikla 18:n ihmisoikeuksien mukaisesta toiminnasta, mikä sisältää yritysten työoikeuksien noudattamisen”.
Thomas Trier Hansen on vastuullisen liiketoiminnan pääneuvonantaja Rambollin johdon konsultoinnissa. Hän on työskennellyt yli 50 eri maassa useissa erilaisissa ihmisoikeusasioissa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.
Joachim Delventhal on Rambollin johdon konsultointi -toimialan apulaisjohtaja ja strategiaan ja vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut tohtorikoulutettu. Hänen taustansa on työskentelyssä ihmisoikeuksien parissa useilla eri aloilla monikansallisissa yrityksissä, hallitustenvälisissä järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä.
Haluatko tietää lisää?
Thomas Trier Hansen
Chief Advisor
+45 51 61 23 59
Joachim Delventhal
Associate Manager