Halutaan: rakennusmääräyksiä, joilla erottelu ja mukautuvuus varmistetaan jo suunnitteluvaiheessa

Tanskassa kierrätysaste on vain 4 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että kaikesta Tanskassa vuosittain kulutetusta materiaalista vain 4 prosenttia palaa talouteen kierrätysmateriaalina – ja tämä on huomattavasti vähemmän kuin maailmanlaajuinen keskiarvo, joka on 7,2 prosenttia. Nämä tilastot löytyvät Circle Economyn¹ viimevuotisesta raportista Circularity Gap Report Denmark. Raportissa esitettiin ensimmäistä kertaa kokonaisarvio Tanskan kiertotaloudesta, resurssien kulutuksesta ja kulutuksen vaikutuksista hiilidioksidipäästöinä. Rakennusalan vaikutus on suurin, sillä sen osuus Tanskan materiaalijalanjäljestä on 31 prosenttia ja maan koko hiilidioksidijalanjäljestä 17 prosenttia. Rakennusmateriaaleista ja -komponenteista käytetään tällä hetkellä uudelleen alle 1 prosentti.

On selvää, että pyrkimyksiämme kierrätyksen osalta on parannettava. Valitettavasti rakennusalalla ja yhdyskuntarakentamisessa toiminta perustuu pääasiassa lineaariseen talousmalliin, mikä johtaa resurssien tehottomaan käyttöön ja suureen jätemäärään.

Erityisesti yksi rakentamisen kiertokulkuun liittyvä keskeinen näkökohta jätetään usein huomiotta: rakennusten ”palautettavuus”, eli mahdollisuus purkaa ne ja käyttää niiden osat uudelleen. Tällä hetkellä huomiota kiinnitetään pääosin ensisijaisiin rakennusmateriaaleihin, kuten betoniin, puuhun ja teräkseen, ja monissa rakennusprojekteissa korostetaan materiaalien käytön optimointia rakenneosissa. Tämä olisi edelleen säilytettävä painopisteenä. Hyödyntämätöntä potentiaalia on kuitenkin myös toissijaisten rakennusosien, kuten lattioiden, kattojen ja julkisivujen, ja niiden materiaalien uudelleenkäytössä. Näiden materiaalien elinkaari on lyhyt, joten niitä vaihdetaan tai korjataan useammin.

Riippumattoman Ellen MacArthur Foundation -säätiön tutkimuksessa todetaan, että kiertotalousaloitteilla, mukaan luettuna erottelun huomioiva suunnittelu, voidaan vähentää rakennusmateriaalien hiilidioksidipäästöjä 38 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämä merkittävä vähennys saavutettaisiin, kun keskeisten materiaalien, kuten teräksen, alumiinin, sementin ja muovin – joista kaikki aiheuttavat rakennustoiminnassa merkittävästi hiilidioksidipäästöjä – kysyntä vähenisi.​. Teknologisk Institutin toteuttama tutkimus³ osoittaa, että komponenttitasolla, esimerkiksi ikkunoiden osalta, voidaan suoralla uudelleenkäytöllä vähentää hiilidioksidipäästöjä 98–99 prosenttia.

Toissijaiset rakennusosat ovat olennainen osa kiertotalousohjelmaa niiden lyhyemmän käyttöiän ja modulaaristen rakenteiden vuoksi. Lähitulevaisuudessa niihin suhtaudutaan todennäköisesti eräänlaisena materiaalipankkina, koska korjaamiseen ja korvaamiseen on suuremmat mahdollisuudet kuin purkamiseen.

Jos uusista rakenteista tehdään eroteltavia, erottelun pitäisi onnistua helposti ja suoraviivaisesti. Rakenteissa tulisi käyttää vain rajoitettua määrää materiaalityyppejä, niissä tulisi olla mahdollisimman vähän kerroksia ja niiden kokoonpanojen tulisi olla mahdollisimman yksinkertaisia. Esimerkiksi jos rakennuksen kattoon on tehtävä muutoksia uusia toimintoja varten tai katon yläpuolen vaurioiden vuoksi tai jos katto on purettava, yksinkertainen järjestelmäkatto, joka koostuu alumiinikiskoilla tuetuista irrallisista levyistä, on paljon helpommin käsiteltävissä, mukautettavissa ja irrotettavissa kuin katto, jossa on piilossa olevia liitoksia ja johon on siksi vaikeampi päästä käsiksi. Ripustusjärjestelmien avulla toteutettuja julkisivuja on helpompi käyttää uudelleen kuin naulattuja tai ruuveilla kiinnitettyjä järjestelmiä, joissa materiaalien erottaminen ja uudelleenkäyttö kokonaisuudessaan käy ajan mittaan haastavammaksi.

Tanskassa on tällä hetkellä käytössä purkamista ja mukauttamista koskeva kymmeneen suunnitteluperiaatteeseen perustuva ISO-standardi, joka ohjaa rakennusten suunnittelua ja rakentamista siten, että rakennusosat voidaan erotella toisistaan, käyttää uudelleen ja kierrättää, mikä lisää materiaalien arvoa. Tämän lisäksi EU-taksonomian kiertotaloutta koskevissa ympäristötavoitteissa arvioidaan rakennuskomponenttien ja -materiaalien mukautettavuutta sekä purkamisen kannustimia pistepohjaisen arvioinnin ja prosenttiluokituksen avulla.

Meidän tulisi kuitenkin pyrkiä vielä parempaan. Sen sijaan, että vain ”ohjataan” siihen, että materiaalit pysyvät arvoketjussa eivätkä päädy jätteeksi, tämä käytäntö tulisi myös sisällyttää Tanskan lainsäädäntöön. Toivoimme, että Tanskan vuoden 2025 rakentamismääräysten muotoilua koskevissa viimeaikaisissa neuvotteluissa olisi asetettu vaatimuksia materiaalien ”palautettavuudelle” ja mukautettavuudelle. Tämä merkitsisi sitä, että sen lisäksi, että hiilijalanjälki huomioidaan rakennuksen koko elinkaaren ajalta, kuten nykyisessä elinkaariarviointia koskevassa vaatimuksessa, tuettaisiin myös mahdollisuutta käyttää ja kierrättää materiaaleja uudelleen eri rakenteissa. Kesäkuussa 2024 julkaistuun päivitettyyn versioon ei kuitenkaan valitettavasti sisältynyt tällaisia vaatimuksia.

Tällä hetkellä Tanskan rakennusmääräyksissä⁴ ei oteta huomioon, paljonko hiilidioksidipäästöjä ja resurssien käyttöä pystytään vähentämään käyttämällä materiaaleja uudelleen niiden käyttöiän jälkeen. Materiaalien palautettavuutta koskeva vaatimus kannustaisi kiinnittämään suunnittelun alkuvaiheessa enemmän huomiota materiaalien yksilölliseen käyttöikään, mikä parantaisi uudelleenkäyttömahdollisuuksia mahdollisia muutoksia tehtäessä. Samaan tapaan kuin elinkaarianalyysia koskeva vaatimus on aiheuttanut projektien omistajille paineita rakennusprojektien suunnitteluparametrien osalta, materiaalien ”palautettavuusominaisuuksia” koskevalla vaatimuksella voitaisiin asettaa ehtoja suunnittelulle eikä päinvastoin.

Jokainen rakennus ansaitsee osakseen kunnioitusta, koska jokainen niistä voi 10 tai 20 tai 30 vuoden kuluttua päätyä osaksi jotain toista rakennusprojektia ja auttaa hiilidioksidipäästöjen ja uusien luonnonvarojen louhinnan välttämisessä. Jos määritämme, mitä materiaalivaihtoehtoja yksittäisten rakennusosien suunnittelussa voidaan käyttää, ja varmistamme, että rakentaminen tapahtuu niin, että aiempia rakenteita voidaan hyödyntää muissa rakenteissa, edistämme suljettua resurssikiertoa ja materiaalien pysymistä arvoketjussa sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Tämä on ratkaiseva askel kohti Tanskan rakennusteollisuuden kierrätysasteen parantamista nykyisestä yhdestä prosentista.

^{[1] CGR Denmark (circularity-gap.world)}

^{[2] The circular economy: a missing piece in city climate action plans? (ellenmacarthurfoundation.org)}

^{[3] Samlet notat_final (teknologisk.dk)}

^{[4] https://bygningsreglementet.dk/Tekniske-bestemmelser/11/BRV/Version-2-Bygningers-klimap%C3%A5virkning/Kap-1_2}