Kiertotalouden liiketoimintamallit lyhyesti

Kun 45 % maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy materiaalien louhinnasta ja tuotteiden valmistuksesta, tuotannon ja päästöjen välinen yhteys on tulossa entistä selvemmäksi yrityksille. Nyt tunnustetaan, että kiertotalouteen siirtyminen on olennaista uskottavan ilmastostrategian kannalta.

Keskeisten mineraalien ja materiaalien rajallisuus kiteytyy myös toimitusketjujen häiriöissä, joka on osoittautunut keskeiseksi liiketoiminnan haasteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana. Ironia siitä, että rajalliset materiaalit, kuten kupari, ovat kriittisiä ilmastonmuutoksen torjunnassa, ei enää jää huomioimatta keskustelussa. Tarve vähentää päästöjä ja vahvistaa toimitusketjuja ohjaa muutosta koko arvoketjussa yritysten toisilleen aiheuttaman paineen seurauksena.

Se, mikä on todella muuttunut viime kuukausina, on lainsäädäntö ja sääntely, kun EU:n vihreän kehityksen ohjelma ja Yhdysvalloissa hiljattain hyväksytty ilmastolaki ovat nostaneet kiertotalouden etusijalle. Jatkossa vuonna 2023 lainsäädäntö ja sääntely vaikuttavat suoraan yritysten toimintaan ja raportointiin, kun kiertotalouden tiedonantovaatimukset tulevat pakolliseksi.

Yllä olevat herättävät luonnollisesti kysymyksen: kuinka yritys voi saada arvoa tässä uudessa ja tarvittavassa taloudessa?

Kiertotaloudessa on merkittävää lisäarvoa, mukaan lukien mahdollisuudet liikevaihdon kasvuun, riskien vähentämiseen ja kustannussäästöihin. Nykyinen lineaarinen talous ei tarkoita vain ota–valmista–jätettä materiaalivirtaa, vaan se kuvaa myös useimpien tuotteiden koetun arvon lineaarista laskua. Uudella on korkea arvo, joka käytettynä on alhaisempi, ja kun se hävitetään, sillä ei ole arvoa lainkaan. Kun oikea kiertotalousmalli valitaan tietylle tuotetyypille, arvoa voidaan luoda esimerkiksi:

• Tulojen tuottaminen: uudet tulovirrat, lisääntynyt pääsy markkinoille jne.
• Riskien vähentäminen: sääntely, maine, toimitusketju jne.
• Kustannussäästöt: raaka-aine, työvoima, tuotanto jne.

Erilaisia kiertotalouden liiketoimintamalleja tutkimalla voimme tunnistaa arvonluonnin, joka mahdollistaa kannattavan toteutuksen. Kiertotalous priorisoi erilaisia liiketoimintamalleja seuraavassa järjestyksessä, jotta tuotteiden suurinta mahdollista arvoa voidaan maksimoida ja pidentää:

• tuote palveluna (esim. leasing, jakaminen, tilausmallit),
• tuotteen käyttöiän ja käytön pidentäminen (esim. uudelleenkäyttö/jälleenmyynti, korjaus, uudelleenvalmistus), ja
• resurssien hyödyntäminen (esim. kierrättämällä).

Alkuperäinen valmistaja tai vuokraaja säilyttää palveluna tarjotun tuotteen omistusoikeuden ja vastuun materiaalien hallinnasta tuotteen koko elinkaaren ajan. Mallilla on suurin todennäköisyys saavuttaa kiertotalouden materiaalivirrat ja säilyttää korkea arvo.

Tuotteen käyttöiän ja käytön pidentäminen keskittyy toisen käyttövaiheen luomiseen ja/tai hyödykkeen käyttöiän pidentämiseen. Malli luo uusia tuotteita tai pidentää niiden tuotteiden arvokasta käyttöikää, joita tarjotaan laajoissa, helposti saatavilla olevissa hintaluokissa. Resurssien hyödyntäminen käyttää jätteitä resurssina, joka lopulta luo uusia tulovirtoja tai materiaalin tarjontaa uusille tuotteille.

Vaikka avaintekijöiden perusteet ovat tulossa selväksi, yrityksillä on edelleen vaikeuksia määritellä kiertotaloutta omasta näkökulmastaan ja tiedostaa, mikä liiketoimintamalli sopii parhaiten niiden omille tuotteille tai palveluille.

Kuluttajasektorille, joka kaipaa yhä uusimpia mahdollisia tuotteita, hyväksi todettu lähestymistapa on leasing. Se on ollut yleistä autoteollisuudessa jo vuosia ja yleistyy myös kuluttajateknologiassa, kuten älypuhelimissa. Vaikka leasingmalli yhdistetään yleensä uusiin tuotteisiin, sitä voidaan soveltaa myös vanhempiin tuotesukupolviin alhaisemmalla hinnalla.

Matkapuhelinoperaattorit lisäävät usein kuukausittaiseen palvelulaskuunsa leasingmaksun, jotta kuluttajat voivat saada uusimman ja parhaan älypuhelimen sopimuksensa ajaksi ilman etukäteissijoituksia. Älypuhelinvalmistajat tiedostavat nyt, että he voivat viedä sen askeleen pidemmälle tarjoamalla älypuhelimilleen tilauspalvelun, joka olisi samanlainen kuin jatkuva pilvitallennuksen maksurakenne. Sellainen malli hyödyntää ajatusta, että kuluttajat eivät halua omistaa tuotetta, vaan haluavat sen sijaan tuotteen tarjoaman mukavuuden ja palvelut kohtuulliseen, toistuvaan hintaan. Tämä ajatus näkyy siinä, että nyt on mahdollista tilata melkein mikä tahansa palvelu tai tuote: huonekalut, vaatteet, suoratoisto, toimitus jne.

B2C-esimerkkien lisäksi tästä mallista on myös lukemattomia B2B-toteutuksia. Monien yritysten “laitteisto“ on leasingsopimuksella. Sairaala tarjoaa esimerkin leasingkohteista, jotka ovat suuria, pieniä ja kaikkea siltä väliltä. Suuret kuvantamislaitteet, kuten MRI-laite, LED-valaistus ja työntekijöiden kannettavat tietokoneet tai toimistokalusteet, ovat kaikki vuokrattavissa.

Nämä sopimukset antavat kolmansille osapuolille mahdollisuuden ylläpitää erilaisten tuotteiden toimivuutta pitkän aikavälin tuotolla samalla, kun sairaaloille tarjotaan edullisia lyhytaikaisia investointeja ja käyttömukavuutta. Myös tavalliset toimistot omaksuvat tämän mallin IT-laitteiden ja toimistokalusteiden osalta.

Merkittävää lisäarvoa on myös valmistajille, jotka tulevat vähemmän riippuvaiseksi uusien tuotteiden neljännesvuosittaisesta myynnistä ja sen sijaan saavat vakaampaa tuloa kuukausitilausten kautta. Säilyttämällä tuotteen omistusoikeuden leasingmallin avulla valmistaja varmistaa mahdollisuuden ottaa tuote takaisin, saa kannustimen pidentää tuotteen käyttöikää ja voi hyödyntää arvokkaat materiaalit uudelleen. Se vähentää altistumista ulkoisille toimitushäiriöille, raaka-aineiden rajoitetulle saatavuudelle ja vaihteleville materiaalikustannuksille samalla, kun se kannustaa suunnittelemaan purkamista.

Tuotteiden lisääntyneen liitettävyyden myötä valmistajat voivat paremmin valvoa tuotteiden käyttöä ja saada näin arvokasta tietoa kuluttajien käyttötottumuksista ja seurata tuotteen suorituskykyä ja oikea-aikaista huoltoa, korjausta tai vaihtoa. Myös asiakkaan käyttöiän mukainen arvo voi nousta paremman säilyvyyden kautta, kun kuluttajalla on pidempiaikainen sopimussuhde valmistajien kanssa ja hän kääntyy valmistajan puoleen korjausten ja tuen saamiseksi tuotteen koko elinkaaren ajan.

Kun kyse on tietyn tuotteen käyttöiän tai käytön pidentämisestä, yritykset voivat omaksua erilaisia lähestymistapoja. Alla tarkastellaan kolmea yleisintä.

Uudelleenkäyttö/jälleenmyynti

Käytettyjen tavaroiden myynti on ollut pitkään monien jälleenmyyjien päätoimiala. Sitä kutsutaan joskus tuotteista tuotteeksi -malliksi.

Viime aikoina on lisääntynyt verkkoliiketoiminta, joka helpottaa esimerkiksi käytetyn elektroniikan ja vaatteiden takaisinostoa ja jälleenmyyntiä. Usein tavaroiden jälkimarkkinat voivat olla itsenäisiä, jolloin yksittäiset myyjät haluavat hyötyä käytetyistä tavaroista, mutta yhä useammin yritykset helpottavat tätä jälleenmyyntiä. Johtava maailmanlaajuinen huonekalubrändi ja yhdysvaltalainen ulkoilualan huippusuunnittelija ovat vain kaksi esimerkkiä yrityksistä, jotka ostavat takaisin käytettyjä tuotteitaan kuluttajilta kauppaluotolla ja myyvät tuotteet eteenpäin alennuksella. Tuotteen kulumisen arvioimiseksi on olemassa tarkastusprosessi, mutta prosessi on melko kuluttajaystävällinen.

Jälleenmyyjät toimivat välittäjänä, joka tarjoaa tuotteelle arvon kuluttajille, joiden ei tarvitse mainostaa omaa tuotettaan, määrittää tuotteen käypää arvoa ja sovittaa myyntiä vieraan kanssa. Sosiaalisen median alustat ja eBayn kaltaiset myyntipaikat antavat mahdollisuuden löytää lähes mitä tahansa käytetyssä kunnossa myytäväksi, mutta niistä puuttuu mittakaava ja luontainen luottamus, joka liittyy tuotteen ostamiseen käytetyssä kunnossa alkuperäiseltä valmistajalta tai jälleenmyyjältä. B2B-esimerkkinä rakennusteollisuus hyödyntää kierrätettyjä tiiliä tai puutavaraa, joka tarjoaa tietyn laatutason halvemmalla uusiin tuotantomateriaaleihin verrattuna.

Kummassakin tapauksessa uusien materiaalien kysynnän vähentäminen hidastaa näiden materiaalien kulkua talouteen ja pitää muut kierrossa. Itse asiassa rakennusalan sääntely on siirtymässä kohti uudelleenkäytettyjen tai uudelleenkäytettävien materiaalien prosenttiosuuden käyttöönottoa vaatimuksena tiettyjen kestävyysstandardien ja sertifikaattien saavuttamiseksi.

Korjaaminen

Vaikka jotkin korjauspalvelut ovat edelleen yleisiä tietyille arvokkaille ja kestäville tuotteille, kuten autoille ja LVI-järjestelmille, kulutuselektroniikan, kuten televisioiden, pölynimurien ja kodinkoneiden, korjauspalvelut ovat suurelta osin vähentyneet. Siihen on vaikuttanut monia tekijöitä. Uuden ostaminen voi olla taloudellisempaa tai kätevämpää kuin korjaaminen, ja itse tuotteista on tullut suunnittelultaan vähemmän korjattavia. Oikeus korjata -liike pyrkii ratkaisemaan nämä ongelmat.

Kuluttajien kysyntä kestohyödykkeiden korjattavuuden suhteen on olemassa, mutta nykyisiä esteitä on poistettava. Korjattavuuden kannalta suunnittelu ja korjausten tekeminen on kriittinen osa kiertotaloutta, koska se hidastaa materiaalien kulutusta pidentämällä tuotteiden käyttöikää.

Koska sääntely ja kuluttajavaatimukset painostavat valmistajia parantamaan tuotteiden korjattavuutta, näillä markkinoilla on mahdollisuus kasvuun. Autoteollisuus on hyvä esimerkki siitä, missä tehokkaan lainsäädännön mukaan osat, työkalut ja ohjelmistot on asetettava riippumattomien korjaamoiden saataville, sillä ne muodostavat tällä hetkellä noin 70 % korjaamomarkkinoista ja jälleenmyyjät muodostavat loput 30 %.

Korjaaminen tuottaa lisäarvoa kuluttajalle, kun hän pystyy korjaamaan olemassa olevan tuotteensa ja ylläpitämään tyydyttävän toimivuuden huomattavasti halvemmalla kuin tuotetta vaihtamalla. Valmistajat tarjoavat usein korjauspalveluita osana takuuta, joka kannustaa kuluttajaa korjaamaan joko ilman kustannuksia tai kiinteällä hinnalla. Nämä toiminnot on mahdollista skaalata säännöllisiin korjauksiin takuun ulkopuolella ja/tai toimittaa varaosia riippumattomille korjaamoille tuotteen käyttöiän ajan. Korjaus- ja huoltosopimukset ovat myös yleistymässä tuotteiden käytön ja käyttöiän pidentämiseksi, ja tällaiset sopimukset ovat taloudellisesti järkeviä. Uudelleenvalmistus

Uudelleenvalmistettu tuote ei ole “vanha“ tai “käytetty“, vaan se toimii kuin uutena, mutta se tuotetaan halvemmalla ja myydään kuluttajalle halvemmalla. Tästä lähestymistavasta on monia erittäin onnistuneita esimerkkejä, kuten kopiokoneet ja rakennuslaitteet.

Kannattava uudelleenvalmistus sopii parhaiten alkuperäisille tuotteille, joilla on 1) korkea arvo, kestävyys ja laatu 2) kestävä tuotearkkitehtuuri ja komponenttien yhteensopivuus progressiivisissa tuotesukupolvissa (jotka mahdollistavat komponenttien päivittämisen, ei vain vaihtamisen) ja 3) ydin- tai arvokkaita osia, jotka ovat hyödynnettävissä ja joilla on potentiaalia uudelleenkäyttöön.

Sitoutumalla näihin kriteereihin toiminta voidaan optimoida ominaisuuksien mukaan, mikä lisää tehokkuutta. Kuluttajat saavat entistä helpommin kunnostettuja tuotteita. Itse asiassa suurella verkkokauppiaalla on kokonainen versio alustastaan, joka on omistettu “uusimiseen“ (rikkoutuneiden osien korvaamiseen uusilla) ja tuotteiden kunnostukseen, tarkemmin kulutuselektroniikkaa. Se osoittaa, että vaikka alkuperäinen valmistaja ei olisi kiinnostunut tästä mallista, kolmannet osapuolet hyötyvät näillä markkinoilla.

Laitteiden uudelleenvalmistaja voi myydä tuotteita merkittävällä alennuksella asiakkaille jälleenmyyjien kautta. Tämän kaupan yhteydessä vaaditaan talletusmaksu “ydinosista“, mikä kannustaa arvokkaiden komponenttien palauttamiseen. Jos asiakas ei palauta ydinosaa, hinta vastaa uuden tuotteen ostamista täydellä hinnalla. Se auttaa sulkemaan kierron materiaalien turvaamiseksi uudelleenvalmistajalle, mikä minimoi materiaalitarpeen ja komponentit seuraavaan uudelleenvalmistettuun tuotteeseen.

Pelastettujen tai käytettyjen osien uudelleenkäyttö uudelleenvalmistetussa tuotteessa edellyttää tarkastusta ja laatutestausta, mutta luo luotettavan ja edullisen varaosaluettelon. Maailmassa, jossa toimitusketjut muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja altistuvat häiriöille, yhä useammat valmistajat huomaavat, että uudelleenvalmistusmalli vastaa heidän tarvettaan luoda suljetun kierron avainmateriaaleja ja parantaa materiaalikustannuksia ja saatavuutta.

Vaikka tuote palveluna ja tuotteen käyttöiän pidentäminen ovat yhä suositumpia, resurssien talteenotto ja kierrätys on vielä alkuvaiheessa. Onnistuminen saattaa kuitenkin tuottaa entistä enemmän.

Teknologian kehittyminen ja mittakaava luovat mahdollisuuden ottaa talteen ja uudelleenkäsitellä enemmän materiaaleja eri sektoreilla. Kun kuluttajien ja markkinoiden kysyntä toissijaisille (tai kierrätetyille) materiaaleille lisääntyy, osittain joidenkin teollisuudenalojen säännösten vuoksi, kysyntää vastaava tarjonta kasvaa vastaavasti. Jotta tuotteet ja niiden raaka-aineet voidaan ottaa talteen ja käyttää uudelleen, tuotteen keräysinfrastruktuurin ja arvokkaiden komponenttien keräämisen ja käsittelyn on oltava mahdollista.

Tämän mahdollistavat tuote palveluna tai talletusmaksumallit, jotka nostavat palautusprosentteja sopimuspohjaisesti tai taloudellisilla kannustimilla. Toissijaisten materiaalilähteiden kasvava kysyntä saa jotkin valmistajat luomaan omia strategisia lähteitään ryhtymällä kierrätys- ja jälleenkäsittelyyn yksin tai siihen erikoistuneiden kumppanien kanssa. Se antaa yrityksille mahdollisuuden hallita sellaisen kierrätysmateriaalin laatua, jota ei muuten olisi saatavilla nykyisillä jälkimarkkinoilla. Se myös tarjoaa niille mahdollisuuden myydä ylimääräistä materiaalia kilpailijoille.

On olemassa erilaisia liiketoimintamalleja, jotka voivat tarjota taloudellisia ja muita etuja toimitusketjussa kiertotalouden vaatimuksiin mukautuville yrityksille. Koska kiertotalous on laaja-alaista, näiden periaatteiden toteuttaminen tulee olemaan vivahteikasta ja vaatii harkittua arviointia sen määrittämiseksi, missä näitä strategioita on järkevintä soveltaa.

On tärkeää arvioida omaa yritystäsi ja sen sisäisiä ja ulkoisia paineita, joita säännöstely, asiakkaat ja kilpailu aiheuttavat. Se vaatii yhteistä ponnistelua, joka on tarpeen ohjaamaan organisaatiosi oikeisiin strategisiin päätöksiin.

Näiden lähestymistapojen omaksuminen voi vähentää toimitusketjun riskiä luomalla itsenäisesti materiaalilähteitä, lisäämällä toiminnan tehokkuutta ottamalla huomioon suunnittelustandardit tuotesukupolvien ajan ja parantaa asiakkaiden uskollisuutta lisäämällä kosketuspisteitä yhdestä ostoksesta vakiohankintoihin.

Siirtyminen kiertotalouteen tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia arvon luomiseen, mukaan lukien aikaisen omaksujan etu, kun liiketoimintamalleja sovelletaan uusilla ja laajemmilla tavoilla.