Nettonollapäästöjen määritelmä on muuttumassa, ja siksi myös suunnitelmien on muututtava

PÄIVITYS: Tieteeseen perustuvien tavoitteiden nettonollastandardien julkaisuun perustuen: Neljä tärkeää pointtia tieteeseen perustuvien tavoitteiden nettonollastandardien julkaisusta

-------------------------------------------------------------------------------------------

Shane Hughes ja Samantha Deacon uppoutuvat tässä kirjoituksessa määrittelytapojen muutokseen ja siihen, mitä se tarkoittaa organisaatioiden nettonollapäästötavoitteiden kannalta.

Ei välttämättä. Mutta tapa ymmärtää nettonollapäästöjä näyttä olevan kehittymässä ja muuttumassa. Sen lisäksi, että SBTi:n kuulemisissa esitellään uusi nettonollapäästöjen määritelmä GHG-protokollassa kehitetään uutta ohjeistusta eloperäisten päästöjen laskemiseksi. Myös Ison-Britannian hallitus aikoo saada kokonaiskuvan kasvihuonekaasujen poistamisen laajuudesta. Nämä ovat vain muutamia niistä aloitteista, jotka ovat muuttamassa nettonollapäästöjen käsitettä. Itse asiassa syntymässä on kokonaan uusi murre.

Nykyisin käytössä olevia ja yleisesti hyväksyttyjä tapoja nettonollapäästöjen tai hiilineutraaliuden saavuttamiseen käyttävät monet neuvonanto-organisaatiot, kaupungin ja valtiot. Olisi epäreilua esittää, että ne toimivat väärin. Mutta muutosten suhteen on silti syytä olla varuillaan. Tällä voi olla vaikutuksia nettonollapäästöihin ja kestävään tulevaisuuteen yhteisesti pyrkimisen kannalta.

Yleisesti hyväksytty periaate on globaalien nettonollapäästöjen tulkinta. Siinä oleellista on se, että päästöjä vähennetään vuosittain ja päästöjen poistoja lisätään. Näin vuonna 2050 tulisi saavuttaa tilanne, jossa päästöt ja niiden poistot ovat tasapainossa. Katso esimerkki graafista 1.

Tämä toimii globaalissa mittakaavassa. Monet organisaatiot ja kaupungit ovat kuitenkin asettaneet tavoitteita nettonollapäästöjen saavuttamisesta ennen vuotta 2050, eli ennen globaaleja sopimuksia. Niillä on suunnitelmia hiilineutraaliudesta, joissa nettonollapäästöjen saavuttamista yksinkertaisti aikaistetaan. Katso esimerkki graafista 2.

Siitä huolimatta tieteeseen perustuvien tavoitteiden (SBTi) kuulemisissa käytetty työmääritelmä on erilainen. Siinä ei pelkästään varhaisteta tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa, vaan myös vuoteen 2050 liittyviä hiilidioksidin vähennystavoitteita on aikaistettu. Nyt painopiste on siirtynyt organisaatioiden päästöjen välttämiseen niiden kompensoimisen sijaan. Katso esitys graafista 3.

Ajatus hiilidioksidipäästöjen vähentämisen varhaistamisesta on esitetty kuulemisissa. Niissä SBTi käyttää seuraavia esimerkkejä:

1. Globaalien keskimääräisten päästöjen intensiivisyys teräksen tuotannossa tulee vakauttaa arvoon 0,13 t Co2/tonni, jotta lämpeneminen saadaan rajoitettua 1,5 °C. Yritys, joka käyttää hiilidioksidipäästöjen intensiivisyyden vähentämistä tarvitsee myös terästuotannon päästöjen vähentämistä samaan arvoon 0,13 tCO2/tonni saavuttaakseen laskennalliset nettonollapäästöt.
2. Yrityksen, joka on sitoutunut absoluuttiseen päästöjen vähentämisen menetelmään (absolute contraction approach, ACA) tulee myös vähentää päästöjään 90 %:lla (ja neutralisoida jäljelle jäävät päästöt) nettonollapäästöjen saavuttamiseksi, mikäli globaaleja bruttopäästöjä tulee vähentää 90 % lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 °C:een.

Webinaarissa SBTi:n nettonollapäästöjen vanhempi päällikkö Emma Watson näytti esityksen, joka vahvistaa tämän. Hän sanoi:

“Syvä hiilineutraalius on se piste, jossa yritys vähentää päästöjä mahdollisimman paljon ja jättää jäljelle jäännöspäästöjä...on todella tärkeää huomata, että meidän viitekehyksessämme yritykset eivät voi sanoa saavuttaneensa nettonollapäästöt ennen tämän syvän hiilineutraaliuden saavuttamista…nettonollatavoitteissa käsitellään yrityksen päästövähennysten päätepistettä pikemminkin kuin siirtymävaihetta, jossa yritys luottaa suuremmassa määrin päästökompensointeihin”.

SBTi vahvistaa määritelmänsä myöhemmin vuonna 2021 , ja heidän käyttämänsä kriteerit päästöjen tunnistamiseksi julkaistaan vuonna 2022. Siksi heidän lopullinen näkemyksensä voi erota tämän hetken tulkinnasta. Mikäli tätä lähestymistapaa kuitenkin sovelletaan täysimääräisesti, sellainen organisaatio, joka käyttää vuotta 2020 vertailuvuotena ja tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2040 vuoden 2050 sijaan tulee tehdä se 33 % lyhyemmässä ajassa, joten päästövähennykset on toteutettava 33 prosenttia nopeammin.

Tämän lukija saattaa ajatella, että organisaatiolle on hyödyksi ilmoittaa pyrkivänsä hiilineutraaliuteen pikemminkin kuin nettonollapäästöihin, koska silloin strategiaa ei tarvitse laittaa uusiksi. SBTi kuitenkin käyttää termiä neutralisoida osana nettonollapäästöjen määritelmää. Jos tämä SBTi:n kielenkäyttö pysyy, siinä tapauksessa sekä hiilineutraaliuden että nettonollapäästön graafissa 2 kuvattu tavoittelu todennäköisesti luokitellaan päästökompensaatioksi SBTi:n mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöjen kompensoinniksi kutsutaan päästöjen poistamista tai kompensointia ennen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen maksimitason saavuttamista. Tämä riippumatta kompensoinnin lajista tai laadusta, koska todellisuudessa yritys ei ole siinä vaiheessa saavuttanut päätepistettä päästöjensä vähentämisessä.

SBTi ei kuitenkaan omista nettonollapäästöjen määritelmää. Yleisesti käytetty määritelmä voi pysyä voimassa, koska sillä on selvästikin paljon tukea. Siitä huolimatta SBTi:llä on paljon vaikutusvaltaa . Sitäkin tärkeämpi on se tosiasia, että yleisesti käytetyssä määritelmässä on virhe, kun se laajennetaan globaaliin mittakaavaan. Näin on koska vaikka kaikki tahot maailmassa haluaisivat saavuttaa nettonollapäästöt vuoteen 2035 mennessä ja vaikka ne kaikki vähentäisivät päästöjään 1,5 °C polun mukaiseksi ja tieteeseen perustuvien tavoitteiden vuosittaisen 4,2 % CO2-päästövähennysten mukaisesti, maailmassa ei ole vuonna 2035 riittävästi päästöjen kompensointia tarjolla. Katso tästä alla oleva graafi 4. Yleisesti käytetty nettonollapäästöjen määritelmä ei toimi globaalissa mittakaavassa. Ja tosiasia on se, että ilmastonmuutokseen pystytään vastaamaan vain globaalilla tasolla.

SBTi:n organisaatioille kuulemisissaan tarjoamassa määritelmässä vaikuttaa olevan hieman erilainen fokus ja lähestymistapa nettonollapäästöihin. Sillä on kauaskantoisia seurauksia, mutta suosittelemme organisaatioita ja kaupunkeja keskittymään seuraaviin:

- mitattavaan tapaan osoittaa, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on etusijalla kompensointiin verrattuna

- ymmärtämään ja arvioimaan tarkemmin , mitä jäännöspäästöjä jää jäljelle siinä vaiheessa, kun hiilidioksidipäästöjen vähentämisen huippu on saavutettu

- käyttämään tietoa omista jäännöspäästöistään luomaan näkemys nettonollapäästöjen tiekartassa olevien väärien käännösten lieventämisestä

- varmistamaan, että nettonollastrategiat kestävät myös tulevaisuudessa. Koska ilmastotieteiden kehittyessä ennusteet tarkentuvat kohti aikaisemmin arvioitua nopeampaa muutosta, tämä tulee ottaa huomioon nettonollastrategioissa.

- keskittymään hiilidioksidipäästövähennysten nopeuttamiseen ja antaa toimintasuunnitelman substanssin määritellä tavoitteet eikä päinvastoin

Nettonollapäästöjen määritelmällä on merkitystä, koska se tuottaa tietoa tuhansia tai jopa miljoonia tulevia toimia varten. Tässä tapauksessa määritelmällä on tarkoitus kiinnittää lisää huomiota hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Organisaatioiden, jotka tavoittelevat SBTi:n hyväksymiä nettonollapäästötavoitteita, tulee miettiä uusiksi nettonollapäästöjen saavuttamisen päivämäärä. Sitäkin parempi vaihtoehto on harkita päästöjen vähentämisen nopeuttamista.

On selvää, että nettonollapäästöisen maailman luomiseksi tarvitaan asioiden uudenlaista tekemistä ja ajattelua. Kesäkuussa pidettävällä maailman ympäristöpäivällä ja sen uudelleenluonnin, uusiksiajattelun ja ennallistamisen teemoilla on merkityksensä. On täysin mahdollista, että fossiilisten polttoaineiden ongelmat pystytään ratkaisemaan investoimalla miljardeja euroja energiasiirtymään ilman luontoon, elinympäristöihin ja ekosysteemeihin liittyvien ongelmien ratkaisemista. Tämä johtaisi nykyisen sukupuuttoaallon jatkumiseen tai jopa pahenemiseen. Jotta nettonollapäästöjen tavoittelemisesta saadaan paras hyöty, tarvitaan älykästä toimintaaja hiilidioksidia pidemmälle menevää ajattelua.

Todistettavasti SBTi-aloitteessa on varattu suurempi osa luontoon perustuville ilmastoratkaisuille . Itse asiassa tieteeseen perustuvat tavoitteet luonnon osalta ovat parhaillaan kehitteillä. Organisaatioiden tulisi nettonollapäästötavoitteillaan edistää ratkaisuja, jotka välttävät luonnon nettohäviön ja edistävät luonnon kannalta nettopositiivisia globaaleja tavoitteita (graafi 5 alla). Korkealaatuiset luontoon perustuvat ratkaisut (NbS), kuten puiden istuttaminen tai suoalueiden ennallistaminen, tarjoavat organisaatioille ja hallitukselle tilaisuuksia päästöjen neutralisoimiseen tai kompensointiin. Samalla ne voivat tuottaa laajempia ympäristöllisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä. Luonnon tulisi olla etusijalla nettonollastrategioissa. Tätä asiaa käsittelemme tulevissa kirjoituksissamme.

Rekisteröidy webinaariimme: Nettonollapäästöt: määritelmien muuttumisella on merkittäviä seuruaksia

Aiheeseen liittyvät artikkelit: Climate Clarity: Nettonollapäästöjen hiilineutraaliuden ja tieteeseen perustuvien tavoitteiden erojen ymmärtäminen

Ramboll on mukana COP26-ilmastokokousessa. Jaamme hallituksille ja yrityksille näkemyksiämme ilmastotoimista, joilla saavutetaan hiilineutraalius ja edistetään kestävää muutosta.

Lue lisää Rambollin osallistumisesta COP26-ilmastokokoukseen ja oheistapahtumiin Glasgow´ssa. Tule tapaamaan meitä COP26:ssa.