Miksi reilun siirtymän tulee olla osa minkä tahansa yrityksen nettonolla-strategiaa

Kirjoittanut Jack Robinson ja Thomas Trier Hansen

Tiede on yksimielisempi kuin koskaan ennen tarpeesta siirtyä pois fossiilisista polttoaineista ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Valtiot, yritykset, kaupungit ja ihmiset, kaikilla on oma tehtävänsä. Kun alamme purkaa niitä fossiilisiin polttoaineisiin liittyviä kudoksia, jotka ovat pitäneet yhteiskuntia kasassa vuosisatoja, jäljelle jää sekä voittajia että häviäjiä.

Yhteiskunnassa on laajoja aloja, jotka ovat kokoaan tai osittain riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Ihmiset, joilla on pitkäaikainen koulutus ja kokemus fossiilisiin polttoaineisiin liittyvissä teollisuudenaloissa, joutuvat etsimään uusia työmahdollisuuksia. Yksi yritys, tehdas tai teollisuudenala voi olla yhteisölleen tärkeä keskus, ja kun se poistetaan, kokonainen alue voi kärsiä. Muille siirtymä voi olla sujuvampi, ja vaatia kevyttä uudelleenkoulutusta vastaavien tehtävien suorittamiseksi matalahiilisessä tulevaisuuden työssä.

Reilu siirtymä tarkoittaa, että ketään ei jätetä jälkeen. Reilu siirtymän konseptia ehdottivat alun alkaen ammattiliitot COP16 -kokouksessa Meksikon Cancunissa. Se perustuu vaatimukselle nykyisen työvoiman siirtymästä ja kunnollisen työn ja laadukkaiden työpaikkojen luomiselle. Reilu siirtymä edellyttää suunnitelmia, politiikkaa ja investointeja, jotta varmistetaan yhteisöjen joustavuus nopeassa muutoksessa, jota vaaditaan kansainvälisten ilmastotavoitteiden täyttämiseksi. Se vaatii työpaikkojen luontioa uusien taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämisellä sekä häiriöiden minimoimista ihmisille ja yhteisöille, jotka tällä hetkellä ovat riippuvaisia fossiilitaloudesta.

Pitäisikö hallitusten vastata työntekijöiden oikeuksista, koulutuksesta ja uudelleenkoulutuksesta? Pitäisikö yritysten pystyä irtisanomaan ja palkkaamaan halunjensa mukaan? Kun tietty osa liiketoiminnasta tulee kannattamattomaksi, on varmasti yrityksen parhaan edun kaltaista tehdä uudelleenjärjestelyjä, irtisanoa osa työvoimasta ja palkata uusia osaajia tarvittaville aloille?

Reilu siirtymä on ainoa liiketoiminnallisesti järkevä siirtymä. On helppo puhua liiketoimintamahdollisuuksista, uusista työpaikoista, mahdollisuuksista innovaatioihin ja uusista markkinoista, mutta kun puheeksi tulevat välttämättömät uudelleenjärjestelyt ja irtisanomiset, yritysten tulisi harkita, miltä epäreilu siirtymä näyttää, jotta ne voivat arvostaa reilua siirtymää.

Kaikilla yrityksillä, jotka ovat asettaneet tavoitteekseen nettonollapäästöjen saavuttamisen vuoteen 2050 mennessä, on edessään suuria päätöksiä liiketoiminnan muutoksista. Toisille nämä muutokset tulevat eteen nopeammin kuin toisille. On olemassa suuri todennäköisyys, että vaadittavat muutokset sisältävät osittaisen tai täydellisen uudelleenjärjestelyn, mikä tarkoittaa työpaikkojen menetyksiä. Kuinka paljon, missä ja miten, riippuu teollisuudenalasta ja kustakin yrityksestä. Jos yrityksillä ei ole kunnollisia suunnittelmia työpaikkojen, työntekijöiden ja yhteisöjen varalle, ne voivat joutua vastaamaan suurista kuluista.

On olemassa lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka huonosti hallitut irtisanomiset ovat tulleet kalliiksi yrityksille. Kuluja voi syntyä mielenosoituksista, lakoista, oikeudenkäynneistä, mainehaitan aiheuttamista menetetyistä tuloista, jäljelle jäävän työvoiman alhaisemmasta tuottavuudesta, lisääntyneistä liikevaihto ja rekrytointikuluista tai kaikista edellä mainituista. Tämä voi johtaa sosiaalisen toimiluvan eli alueellisen hyväksynnän menettämiseen.

Yritykset, jotka pystyvät suunnittelemaan aikaisessa vaiheessa, pitämään työntekijöistään kiinni ja hallitsemaan irtisanomisia ennakoivasti osana reilua siirtymää, saattavat sen sijaan pystyä saamaan parantuneeseen maineeseen ja voimaantuneeseen työvoimaan liitettyä arvonnousua.

Monet yritykset ylpeilevät ihmisoikeuksien kunnioittamisella ja kansainvälisten työnormien noudattamisella. YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden (UNGP) mukaan yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia. Yritysten odotetaan entistä enemmän soveltavan huolellisuusvelvoitetta ihmisoikeuksiin, kuten tapauksissa, jossa ne omaksuvat uusia liiketoimintamalleja, vaihtavat liiketoiminta-alaa tai sen sisältöä, aloittavat uutta toimintaa, projekteja tai tuotteita. Yritysten tulisi arvioida ja käsitellä nykyisiä ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin, seurata vastauksia näihin vaikutuksiin ja viestiä vaikutusten käsittelystä.

Nämä odotukset ovat viime vuosina muuttuneet oikeudellisiksi vaatimuksiksi, kuten EUn taksonomia -asetuksen tapauksessa. Ilmastonmuutokset tapauksessa tämä tarkoittaa muun muassa yritysten matalahiiliseen talouteen siirtymiseen liittyviin negatiivisiin ihmisoikeusvaikutuksiin vastaamista.

Yritykset, jotka eivät ota huomioon reilua siirtymää, vaarantavat näiden ihmisoikeusnormien noudattamisen. Mikäli esimerkiksi energia-alan yritys on pakotettu sulkemaan hiilikaivoksen, irtisanomiset voivat koskea satoja ihmisiä. Nämä työpaikat voivat tukea kokonaista yhteisöä, ja pahimmissa tapauksissa ne voivat olla eristäytyneitä, eikä niissä ole tarjolla vaihtoehtoisia työllistymismahdollisuuksia. Tämän takia suunnittelematon ja epäreilu siirtymä voi vaikuttaa entisten työntekijöiden oikeuteen kunnolliseen työhön, ja sillä voi olla negatiivisia ihmisoikeusvaikutuksia näiden työpaikkojen tukemaan yhteisöön.

Vaikka ihmisoikeuksin kunnioittamatta jättäminen tai YK n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden noudattamatta jättäminen ei välttämättä johda oikeustoimiin, yritykset saattavat kohdata muita seuraamuksia, kuten mainehaittoja, sijoittajien luottamuksen menettämistä tai vaikeuksia pitää yllä sosiaalista toimilupaa toimintaa varten.

Yritykset, jotka suunnittelevat varhaisessa vaiheessa ja ottavat työntekijät mukaan sosiaaliseen vuoropuheluun, pystyvät myös työskentelemään lainsäätäjien kanssa lisätäkseen reilun siirtymän nopeutta ja mittakaavaa ja vähentämään liiketoimintaan kohdistuvia kuluja ja muita vaikutuksia. Koulutusohjelmia ja muita koulutusmahdollisuuksia voidaan kehittää esimerkiksi yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa.

Vuodesta 2015 lähtien (kun reilu siirtymä esiteltiin keskeisenä tekijänä Pariisin ilmastosopimuksessa) sijoittajayhteisö on aktivoitunut sen suhteen. 160 investoijaa, jotka hallitsevato10 triljoonan Yhdysvaltain dollarin sijoitusomaisuutta allekirjoittivat kansainvälisen lausunnon , joka tukee oikeudenmukaista siirtymää.

Sijoittajia rohkaistaan ottamaan reilu siirtymä osaksi investointistrategiaansa, vuorovaikuttaa omistamiensa yritysten kanssa, siirtää pääomia omistuksiin, jotka ovat linjassa oikeudenmukaisen siirtymän kanssa, puhua tätä tukevan politiikan puolesta ja lisätä alan kapasiteettia entisestään. Tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että se kuinka hyvin yritykset ottavat oikeudenmukaisen siirtymän huomioon, voi olla tekijä investointipäätöksissä ja se voi olla osana ESG-pisteytystä.

¬EU:n vihreän siirtymän ohjelma asettaa reilun siirtymän etusijalle oikeudenmukaisen siirtymän mekanismilla, joka on varannut 65–75 miljardia euroa vuosille 2021–2027 siirtymästä eniten kärsiville alueille siirtymän sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseksi. Jotta yritykset noudattavat EU:n taksonomia-asetuksen vaatimuksia, niiden tulee edellisten lisäksi täyttää minimivaatimukset sosiaalisista turvaverkoista, kuten siitä, että toiminta on YK:n ohjaavien periaatteiden ja OECD:n suuntaviivoja monikansallisille yrityksille.

Olemme jo nähteen ilmastoon liittyvän politiikan ja lainsäädännön ensimmäisen aallon, jossa fossiiliset polttoaineet ovat poistumassa näyttämöltä. Alankomaiden hallits kielsi kaasulämmityksen asentamisen uusiin taloihin vuonna 2018, ja Ison-Britannian hallitus on äskettäin tehnyt vastaavan päätöksen, joka astuu voimaan vuonna 2025. Iso-Britannia on myös kieltänyt polttomoottorit uusista ajoneuvoista vuodesta 2030 lähtien. Mikäli yritykset eivät suunnittele siirtymää omasta aloitteestaan, ilmastopolitiikkaa ja -lainsäädäntöä sovelletaan niihin pakosta kansainvälisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Yritykset, jotka ymmärtävät niiden nettonollapäästöstrategioiden vaikutukset työvoimaan ja yhteisöihin ja osallistuvat sosiaaliseen keskusteluun, ovat hvyässä asemassa lieventämään niihin kohdistuvia riskejä lievennetään ja hyödyntämään avautuvia mahdollisuuksia.

Yritykset, jotka ymmärtävät niiden nettonollapäästöstrategioiden vaikutukset työvoimaan ja yhteisöihin ja osallistuvat sosiaaliseen keskusteluun, ovat parhaassa asemassa, kun riskejä lievennetään ja mahdollisuuksia hyödynnetään.

Ensimmäinen askel yritysten nettonollastrategioita laadittaessa on arvioida, kuinka nämä strategiat voivat vaikuttaa negatiivisesti ihmisoikeuksiin, ja tehdä toimenpiteitä näiden vaikutusten lieventämiseksi tai ehkäisemiseksi. Tämä tunnetaan myös ihmisoikeuksien huolellisuusvelvoitteen suorittamisena. Jos yrityksillä on jo olemassa tällaisia strategioita, niiden tulisi soveltaa ihmisoikeuksien huolellisuusvelvoitetta näitä strategioita toimeenpantaessa.

Sidosryhmien mukaan ottaminen on ratkaiseva osa prosessia. Kansainvälinen työjärjestö ILO suosittelee yhteisesti luotavia suunnitelmia työntekijöiden ja työnantajien sosiaalisen dialogin avulla, johon potentiaalisesti osallistuvat myös hallitukset ja yhteisöt. Tämä voi sisältää kaikki siirtymän suunnittelun vaiheet ilmastotoimia koskevista alustavista keskusteluista tavoitteiden analysointiin ja asettamiseen ja suunnitteluun, toimitukseen, seurantaan ja raportointiin.

Yritykset voivat tarjota pääsyä tietoihin ja keinoja tilanteen korjaamiseen niille, jotka voivat olla haavoittuvia siirtymässä. Läpinäkyvyys ja avoimuus nettonollapäästöä tavoittelevista toimista ovat avain oikeudenmukaiseen ja järjestäytyneeseen siirtymään.

Mikäli toiminnassa epäonnistutaan, yrityksen tulee tarjota mahdollisille epäoikeudenmukaisen siirtymän uhreille parannuskeinoja, kuten tehokkaan valitusmekanismin perustaminen tai antamalla tukea tällaiselle mekanismille.

Monet yritykset ovat käyttänet COP26:tta ponnahduslautana nettonollastrategian laukaisemiseen. Keskittyminen ilmastoon todennäköisesti vain lisääntyy tulevaisuudessa. Mutta mikäli nettonollastrategian merkitystä työntekijöille ja yhteisöille ei oteta huomioon, suunnitelmat jäävät lyhytnäköisiksi, epäoptimaalisiksi ja epätäydellisiksi. Vain oikeudenmukaisen siirtymän mahdollistavat yritykset saavat tarvitsemaansa joustavaa työvoimaa, joka takaa menestyksen edessä olevissa myrskyisissä ajoissa.

Thomas Trier Hansen on Ramboll Johdon konsultointi -yksikön vastuullisen liiketoiminnan johtava neuvonantaja. Hän on työskennellyt yli 50 maassa erilaisten ihmisoikeusnäkökohtien parissa kahden viimeisimmän vuosikymmenen aikana.

Jack Robinsonilla on maisterintutkinto ilmastonmuutoksesta, ja hän on strategian, viestinnän ja ilmastotoimien risteyskohtiin erikoistunut nouseva kyky.