Livcy by Ramboll

Oikein hyvää huomenta ja tervetuloa Rambollin AMU-TV:n pariin. Minun nimeni on Eero Salminen ja toimin Rambollissa kaupunkikehityksen palvelupäällikkönä. Tänään puhutaan kaupungin keskustojen asuinalueiden elävyydestä ja siitä, miten me voidaan siihen suunnittelulla vaikuttaa. Samalla me mietitään sitä, miten asukkaiden sujuvaa arkea voidaan edistää kestäviä valintoja ja vahvistaa myös kaupunkikeskustojen elävyyttä. Kanssani tästä aiheesta on tänään keskustelemassa täällä studiossa kolme vierasta, mutta sitä ennen meillä on muutama uutisklippi. Tervetuloa kuulemaan. {an8}Satu Hyvää huomenta Rambollin uutistudiosta. Tänään keskitymme asumisympäristöjen elävyyteen ja miten niiden kautta luodaan kestävyyttä. Sosiaalisen kestävyyden merkitys korostuu tulevaisuuden kaupunkikehityksessä. Myös kunnat ovat lähteneet pohtimaan palvelurakenteitaan ihmiskeskeisemmin. Tavoitteena on parantaa julkisten palvelujen asiakaskokemusta ja palveluiden vaikuttavuutta sekä vähentää luukulta luukulle juoksemista. Uutta lähestymistapaa tukee valtiovarainministeriön kansallinen tekoälyohjelma AuroraAI. Ohjelman tavoitteena on verkostomaisesti kehittää sekä ihmiskeskeistä toimintamallia että AuroraAI-verkkoa, joka tuo eri palveluita yhteen. Tekoäly auttaa kansalaisia hyödyntämään palveluita oikea-aikaisesti ja personoidusti elämän eri tilanteissa. Esimerkiksi Turku on ollut mukana AuroraAI:ssä kehittämässä tätä uutta toimintamallia. Luo kolme esimerkki toteutusta toimintamalliin, joista ensimmäinen on johdon valmennusohjelma kattaen sen, mitä ihmiskeskeinen muutos kunnassa tarkoittaa. Siellä ohessa tunnistetaan sellaisia kipupisteitä, kyvykkyyksiä muutostarpeita. Toinen esimerkkitoteutus on varsinainen muutoksen tarkempi tunnistaminen, mikä pitää muuttua ja sen tiekartoitus ja siitä esimerkkitoteutus. Kolmas on konkreettisempi tilannekuvajohtamisen toimintamalli, eli miten yhteinen tilannekuva jaetaan ammattilaisten kesken ja jatkossa ehkä enemmän dataa hyödyntäen ja miten siitä tehdään järkeviä toimenpiteitä hyödyntäen se kunnan koko keinovalikoima. Asukkailla ja yrityksillä se näkyy parempana ennakoivana palvelutarjoamana ja hyödyntää se koko ekosysteemi, mikä täällä Turun alueella on. Ennakoivat palvelut pitäisi pystyä niistä raskaista palveluista säästämään kustannuksissa, plus se, että viihtyisyys ja kaikki se monimuotoisuus lisääntyy, kun me katsotaan sitä kokonaisuutena, että kuntalaisten ja yritysten elämää. Tulevaisuuden keskustaympäristöt panostavat kävelyn edistämiseen, sillä kävely-ympäristöä kehittämällä sekä parannetaan alueen viihtyisyyttä että tuetaan kestäviä liikkumismuotoja. Kotkassa tänä vuonna julkaistun käveltävyyden kehittämissuunnitelman tavoitteena oli tunnistaa kävelyn kannalta merkittäviä alueita sekä kehitysmahdollisuuksia. Haluttiin asukkaiden näkökulmaa haluttiin tuoda esille ja työtä varten muodostettiin asukasraati ja tehtiin laaja asukaskysely. Ei ehkä niin yllättävää, kuitenkin havaintona myös asukkailta tuli se, että ihan käveltävyys terminäkin, että käveltävyys ei ole vain kävelyä. Se on erilaisten tarpeiden ja erilaisuudenkin huomiointia. Aika nopeasti alkoi tulla havaintoja siitä, että kuinka monipuolisesta asiasta on kokonaisuudessaan kyse. Meillä on käsillä, niin kuin tiedetään, suuria muutoksia kuten ilmastonmuutos, minkä vuoksi Kotkan ja muidenkin kaupunkien, myös valtion on edistettävä muutosta ja siirtymää sinne kestäviin kulkumuotoihin. Tämä on mun mielestä erittäin tärkeää, ennen kaikkea ihmisten, meidän kaikkien hyvinvointi ja jos me edistetään kestävien liikkumismuotojen siirtymistä niin samalla me edistetään meidän omaa hyvinvointia se on myös taloudellinen peruste niin yksilötasolla kuin kaupunki tai aluetasolla Alueiden ja kaupunginosien välinen kilpailu asukkaista ja yrityksistä on lisääntynyt. Uusien asuinalueiden elinvoimaisuuteen ja vetovoimaisuuteen pyritään vaikuttamaan entistä enemmän. Rakennusliikkeillä on usein keskeinen rooli aluebrändien luomisessa. JM-Suomi on kehittänyt aktiivisesti esimerkiksi Kutojantien aluetta Espoon kerassa. Aluebrändäys on tärkeä työkalu, kun vahvistetaan alueen houkuttelevuutta. Brändäyksellä saadaan tuotua esiin alueen mahdollisuuksia ja näin myös erottumaan muista vastaavista alueista. Tästä hyötyvät sekä alueen asukkaat ja yritykset että kunnat ja rakennuttajat. Kerran brändiä on rakennettu alueen tunnistettujen vahvuuksien ja ominaispiirteiden ympärille niin, että sille muodostuisi selkeästi omanlaisensa paikan henki. Asunnon ostajillahan tänä päivänä on vaatteita. Ei mennä mihin tahansa asumaan, vaan asukas valitsee sen alueen. Sitä varten aluebrändin muokkaaminen on ihan kriittinen asia. Sitä liian vähän kaupungeissa ja kunnissa. Mutta rakentaja, joka joutuu myymään sen alueen, on aivan kriittinen asia, että se aluebrändi oikeasti rakennetaan siihen. Ja myöskin niin, että se toteutetaan niin, että se ei ole vain päälle liimattua alkuvaiheen, suunnitteluvaiheessa oleva kiva nisee, vaan kyllä se täytyy myös toteuttaa. Sen alueen kehittyminen sellaiseksi, että sillä on oma identiteetti, on tärkeää jo heti alkuvaiheessa. Suoraan sanottuna kaupunkistrategian pitää perustua siihen, että eri alueilla on erilaisia identiteettejä. Ja tätä kautta vetovoimatekijöitä. Joten se, että tehdään isommassa kuvassa ensin selväksi, mitä millekin alueelle rakennetaan ja millainen identiteetti millekin muodostuu, on tärkeää. Se on kaavoituksen pohjana. Ei niin, että ensin mietitään maankäyttöä ja sitten sen jälkeen tulee ikään kuin ketä hän tänne muuttaa, vaan nimenomaan toisinpäin. Rambol on julkaissut vuoden kaksituhatta kaksikymmentäkaksi tulokset LIVS-elävyysindeksistä. Tänä vuonna indeksissä tarkasteltiin Suomen elävimpiä keskusta-alueita ja niiden palveluiden saavutettavuutta sekä monipuolisuutta. Keskustojen elävyyttä tarkasteltiin alueen koetusta keskipisteestä viisitoista minuutin kävelymatkan. Suomen elävimmäksi keskustaaksi vertailussa ylsi Kuopio. Toiselle sijalle kipusi Helsingin keskusta ja kolmanneksi Turku. Vertailun top viisi keskusta-alueet ovat keskenään erilaisia profiileiltaan. Esimerkiksi Helsingin keskusta-alue on nykyään suurimmaksi osaksi työpaikkavaltaista aluetta, kun taas Kuopiossa ja Turussa keskusta-alueilla on enemmän asumista. Vaikka kaupunkikeskustat eroavat toisistaan niin kooltaan kuin profiililtaan, limsi-indeksi toimii niissä kaikissa. Indeksin avulla mitataan arjen toimivuutta näiden osa-alueiden kautta. Kuopion hyvään sijoitukseen vaikuttivat erityisesti helposti saavutettavissa olevat viheralueet kaupungin keskustassa. Seuraavaksi siirrymme paneelikeskusteluun. Aamutisista näkemiin. Näkemiin. Tervetuloa takaisin studioon. Äsken kuulimme LIVSY-indeksistä uusimmat tulokset. Me haluttiin keskittyä tässä indeksissä tällä kertaa kaupunkikeskustoihin, koska keskustojen rooli on isossa murroksessa nyt pandemian jälkeen johtuen esim. Työnteon ja kaupan rakenteen muutoksista ja sitten myös tämmöisistä tulevaisuuden epävarmuustekijöistä. Kaupunkikeskustojen tulevaisuus on hyvin paljon aiheuttanut keskustelua niin mediassa kuin erilaisissa muissakin foorumeissa. Tänään meillä on studiossa puolestaan kolme alan asiantuntijaa keskustelemassa kanssani, että miten he näkevät, kun he tulevat vähän eri tulokulmista tähän keskustelu ja asuinalueiden elävyyteen. Tervetuloa keskusteluun. Mulla on täällä Mikko Siitonen, toimii hankekehityspäällikkönä Tampereen kaupungilla. Anna Broberg, Maptionerin perustajajäsen ja Otto Virenius, joka sitten toimii kiinteistökehityspäällikkönä Senaatti Kiinteistöillä. Tervetuloa keskusteluun. Ihan alkuun voitais Mikko vähän keskustella Tampereesta. Tampere on monissa elävyysmittauksissa noussut tosi korkealle ja Tampereelle tehdään tosi määriteltäistä työtä tän keskustan elävyyden näitten asioitten eteen. Mikä sä näkisit, että mikä on Tampereen vetovoimaisuuden salaisuus ja mihin te olette Tampereella nyt erityisesti panostaneet tässä, että keskustasta rakennettais hyvää ympäristöä? Olen aina ajatellut, että Tampere on ehkä semmonen hyvä yhdistelmä riittävän isoa kaupunkia ja riittävän pientä kaupunkia. Toisaalta se keskusta on käveltävä ja kompakti, mut sit taas toisaalta ollaan tarpeeksi iso kaupunki, et rohkeasti tehdään asioita ja saadaan asioita myös aikaiseksi. Entäs sitten Otto, sä toimit kiinteistökehityspäällikkönä Senaatti-kiinteistöissä ja teillä on Senaatilla valtion tätä maaomaisuutta, jota te kehitätte eteenpäin, mikä omaisuus valtiolta poistuu. Miten kiinteistönomistajana sä sit puolestaan, kun edustat kiinteistönomistajan tahoa, niin miten te näette elävyyden ja miksi Senaatti-kiinteistöjen kannattaa myös tähän teemaan panostaa näillä kehitettävillä alueilla? Voitko kertoa siitä esimerkiksi esimerkin, miten te ootte tehneet sitä? Kyllähän elävyys mun mielestä varsinkin olemassa olevilla alueilla, niin se lähtee ihmisistä. Eli ihan niin kuin kuinka paljon siellä on ihmisiä näkyy alueella, paljon on ohikulkumatkalla ja sitten kuinka paljon viettää aikaa alueella. Esimerkiksi kahviloissa, puistoissa ulkoiluttamassa koiraa. Sehän tavallaan ihmiset ja kohtaamiset on just sitä elävyyttä. Se sitten, että miten suunnitellaan asuinalueita, joissa ihmiset haluaisi viettää aikaa ja olla ja jopa niin kuin viidentoista minuutin kaupungin ajatuksella alueita, joista ei tarvisi lähteä pois, että kaikki olisi saatavilla siinä lähellä. Niin sehän on tää tuhannen pisteen kysymys tässä kiinteistökehityksessä, että se on se on niin monipuolinen juttu. Turun Pihlajaniemen voisi ehkä tässä mainita yhtenä esimerkkinä. Eli se on mun hanke ollut tässä nyt kohta viitisen vuotta. Siinä aloitettiin ihan tyhjästä tavallaan peltoalueesta entinen varuskunta-alue, jossa oli ihan hyvät liikennevirrat kyllä siitä ohi, mutta itse alue oli ihan tyhjänä ja siihen on luotu nytten jopa kuusi nolla ihmiselle uusi kaupunginosa, jossa on ollut niin kun elävyys ja tää ihminen keskiössä. Ehkä muutaman nostan siitä niinku voisin antaa, että siinä on ainakin umpikorttelit oli semmoinen todella tärkeä. Eli ihan vanha kunnon umpikortteli, jolla saatiin luotua tiivis tehokas katuverkosto sekä sitten rauhalliset sisäpihat. Umpikortteleissa kaikkein tärkeintä on se ensimmäinen kerros. Eli kun siinä kävellään kadulla, mennään pyörällä, jopa autolla hitaammin ajetaan ohi, että mitä siinä ensimmäisellä kerroksella, mitä avautuu ohi kulkijoille. Eli pyritään saamaan sinne toki liiketiloja, avaamaan niitä, sitten kerhotiloja ja muita, niin avataan niitä kadulle eikä tavallaan pidetä sitä umpinaisena. Sitten uutena Suomessa mitä ei ole tehty, niin myös asuntojen etupihoja. Eli ykköskerroksen asunnoilla on oma ovi ja pieni muutaman metrin etupiha, johon voi jättää pyörää. Siinä voi pienet lapset leikkiä. Siinä voi juoda aamukahveja ja lukea lehteä. Tämmöisiä enemmän, jotka avautuu kadulle ja luo kohtaamisia ja tällaista elävyyttä. Aihehan on monipuolinen. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan ja itseasiassa yksi erinomainen kirja onkin kirjoitettu tuossa joku vuosi sitten. GEL-arkkitehtien David Sim kirjoitti pehmeä kaupunki tai Soft City nimisen kirjan, joka on itse asiassa tällä viikolla suomennettu. Saatiin suomennos valmiiksi, joka on rakennustiedon verkkokaupasta saatavilla. Tähän on loppupeleissä. On fyysisiä rakenteita, jotka mahdollistaa tätä elävyyden syntymistä. Tekin olette olleet esimerkiksi Pihlajanniemessä mukana ja muualla Suomessa keskustojen ja asuinympäristöjen ja alueiden elävöittämishankkeissa, suunnittelussa pitkäjänteisemmässä ja lyhytjänteisemmässä ja toisaalta myös globaalisti. Teillä on aika hyvä käsitys varmaan, et mitä ihmiset arvostaa tässä. Mitä sä kommentoisit, et mitä sieltä on noussut esiin, kun te ootte olleet näissä mukana? Mäkin varmaan olisin nostanut kohtaamiset ja ihmiset. Mun mielestä silleen isommaksi ja isommaksi on muodostunut se, että se ei ole pelkästään asumisen ympäristö, vaan on kyse elämisen ympäristössä ja ne ihmiset tekee sen ympäristön. Mitä varmaan Pihlaja-niemessäkin ootte tehnyt, niin yritetään saada mahdollisimman isoja ihmisryhmiä, laaja-alaisesti, inklusiivisesti erilaisia ihmisryhmiä kertomaan, ettei tehtäisi kaupunkiin vaan olettamasta, että meillä on nyt tämmöinen tietty ihminen vaan kuultaisiin ihmisten ääntä ja tehtäisi monen näköistä kaupunkia monenlaisille ihmisille. Että se olisi turvallinen ja kohtaamisen mahdollistava tila. Sitten, jos me mietitään, tässä LIVSY-indeksissä korostui hyvin paljon tämmöinen palvelujen saavutettavuus ja se arjen sujuvuus sitä kautta, että tietyt arjessa tarvittavat palvelut on hyvin saavutettavissa ja ympäristöissä tietysti on monipuolisesti jo aika monessa paikkaa. Niissä on tiiviisti kysyntää, jolloin voidaan tarjota myös niitä lähipalveluita. Miten te näette nimenomaan palveluiden merkityksen? Näissä teidän vastauksissa korostui nämä muutkin tekijät, mitkä sitä elävyyttä sitten luo. Otto, näet esimerkiksi palvelujen saavutettavuuden merkityksen siinä? Onko Pihlajaniemessä sitä otettu huomioon? Joo siis totta kai palvelujen saavutettavuudella on iso merkitys ja myös just, että miten ne palvelut suunnitellaan ja että puistoissa tavallaan saadaan erilaisia ikäryhmiä ja kohtaamisia luotua niissä palveluissa. Mut joo, mun mielestä Lipsyn ja nää palvelut antaa todella hyvän hyvän lähtökohdan suunnittelulle. Ja sit vielä, että miten ne suunnitellaan, niin se on tärkeetä. Voisin ehkä tohon kommentoida sen, että arjen toimiminen ja palvelut, se on tavallaan funktionaalinen kaupunki. Kaupunkitilahan on meille myös emotionaalinen ympäristö. Se on visuaalisesti inspiroiva. Ihmiset muutkin kuin arkkitehdit on kiinnostuneita kauniudesta. Sit se on myös sosiaalinen ympäristö, mihin tässä nyt on aika paljon viitattukin. Et ehkä erityisesti keskustojen kannalta se on niinku se on silleen vähän kompleksinen asia, koska ne on asumisen ympäristöjä, mut sit kaupunkikeskusta erityisesti on myös se kokemaan kulttuuria juhlimaan. Siellä kun siellä on kahtalaisia tarpeita. Mutta tohon kaupunkikeskustojen ja sit taas tämmöisen uuden alueen kehittämisen eroihin ja haasteisiin ehkä just mitä sanoitte, että niille palveluille ja muille, että sieltä löytyy sitä käyttäjäkuntaa ja monipuolisesti erilaisia asujia. Sit ehkä keskustoissa se vahvuus just on se, niinku luonnollisesti, että siellä on asumista ja sit siellä on työpaikkoja. Niille palveluille löytyy käyttäjiä ympäri vuorokauden. Eikä vaan, että se on hetken aikaa ja sitten loppupäivän se on tyhjillään. Sehän se tietyssä mielessä just uusien alueiden haaste on, että sinne saadaan riittävästi sitä ympärivuorokautista toimintaa. Mutta keskustojen palveluiden saavutettavuuden näkökulmaan ehkä itse lisäisin vielä sen, että ihan keskustoissa monesti ne palvelut on tosi laadukkaita. Siellä saattaa löytyä pääkirjasto tai laadukkaita kouluja ja näin poispäin. Mutta keskusta-asukkaan näkökulmasta, niin he ei olekaan ainoita, jotka niitä palveluita käyttää. Vaan niitä käyttääkin koko kaupunki tai vaikka koulujen, joidenkin lukijoiden kannalta, niin sinnehän tullaan ympäri maakuntaa. Tietyssä mielessä vaikka se palvelu olisi laadukas, niin se saattaakin olla ruuhkainen. Semmoset asiat myös vaikuttaa siihen, miten ne palvelut koetaan. Kyllä tässä on sen fyysisen ympäristön lisäksi koettu ympäristö ja siinä on tosi iso merkitys monella tekijällä. Ja nyt meillä on tietyntyyppisiä keskusta-alueita, tiettyjä asuinalueita, osataan sanoa niiden nykytilasta. Jos me nyt käännetään katsetta vähän tonne tulevaisuuden suuntaan ja mietitään, miten me sitten luodaan tulevaisuuden kestäviä, viihtyisiä, elinvoimaisia keskustaympäristöjä, asuinympäristöjä ja muita, niin mitä asioita meidän silloin suunnittelussa pitää erityisesti ottaa huomioon? Anna, sanoisit sosiaalisen kestävyyden ja ihmisnäkökulman vielä paremmin mukaan tuomisesta? Se onkin hyvä kysymys. Varmaan ainakin se, että kuultaisiin laajoja ihmisryhmiä siinä, että mikä se tulevaisuuden toive on. Aika paljonhan puhutaan siitä, että kun tehdään lapsiystävällistä ympäristöä, niin se toimii kaikille. Ja siitä tietysti korostuu tällainen käveltävyys, pyöräiltävyys, ehkä eri liikennemuotojen erottelu. Ehkä just kaupunkikeskustojen osalta ajattelisin, siinä on tärkeää tämä viisitoista minuutin kaupunki ja se arjen toimivuus. Mutta elämä ei ole kuitenkaan pelkkää arkea myös. Tavallaan kyllä meidän pitäisi jotenkin semmosta poikkeuksellista laatua myös saada meidän keskustoihin. Ajattelen, että siinä tulisi se omaleimaisuus. Vähän mitä tuossa puhuttiin niinku kerrankin osalta, on oikeasti joku alueen identiteetti, joka vetää ihmisen sinne ja joka tekee mielenkiintoisen. Kyllä, just näin. Entä Mikko, sä arkkitehtinä pystyt ehkä näihin fyysisiin ympäristöihin varsinkin myös sanomaan, miten sen fyysisen ympäristön suunnittelulla voidaan näihin äsken mainittuihin haasteisiinkin esimerkiksi vastata tulevaisuudessa paremmin. Se laatu on ihan ehdoton ykkönen ja ehkä nyt korona-aikana korostui se juurikin laadukkaiden ulkotilojen ja yhteistilojen merkitys, mutta yleensä ihan siis määrällinenkin merkitys, että löytyykö kaikille, jos ihmiset on enemmän ulkona, löytyykö heille tilaa. Ja se ei ehkä nyt, jos pikkuhiljaa ollaan normaalimpaan menossa, se ei ehkä tietyssä mielessä katoa vaan edelleenkin korostuu, koska nyt taas ihmiset haluaa tavata ihmisiä ja toisiaan. Laatuun ja ulkotiloihin, on ne torialueita tai katuaukioita tai puistoja, niin sen suunnitteluun yleensä pitää kiinnittää huomiota. Otto, te olette kiinteistönomistajatahona sitten tässä, kun esimerkiksi näitä Pihlajaniemi ja muita vastaavia alueita aletaan ottaa käyttöön. Miten näet, miten kiinteistönomistajalla on siinä prosessin eri vaiheessa ylipäätään mahdollisuuksia vaikuttaa sosiaalinen ympäristö ja ympäristön laadukkuus. Mitä te olette tehneet siellä tai minkä takia te olette ottaneet tämmöisen lähestymistavan esimerkiksi Pihlajanniemessä? Mitä etuja te näette ja miten näette, että tulevaisuudessa kasvaako tämmöinen rooli kiinteistönomistajilla joko Senaatilla tai ylipäätään? Niin, siis kyllähän mun mielestä kiinteistönomistajalla on Suomessa erinomaiset vaikuttamismahdollisuudet omaan omaisuuteensa. Mutta toki viime kädessä kuntahan myöntää lopullisen luvan. Kaikkein parhaiten prosessit lähtee kun lähdetään heti yhdessä alusta asti kunnan kanssa työstämään ja löydetään se yhteinen visio. Että molemmat ollaan samaa mieltä mitä pitää alueelle tehdä. Niin tälle ei ole lähtenyt parhaiten nämä prosessitkin liikkeelle. Ehkä jopa mukaan keskustelemaan. Niin, kautta myös tulee varsinkin asukkaat. Kuntahan on asukkaita, ehdottomasti asukkaat mukaan. Teillä oli erinomaisia näitä vuorovaikutus alustoja netissä, joita on käytetty. Ne toimii hyvinä, mutta myös ihan kohtaamiset nyt korona-ajan jälkeen, että pidetään asukastilaisuuksia. Ehkä olemassa oleviin kiinteistöihin, tuohon vielä lisäisin just korttelipihat. Että meillä on tosi paljon vanhoja kivikaupunkikeskustoja joiden pihat on ihan todella tylsiä. Siellä on joku kolme parkkipaikkaa ja ne on asfaltoitu. Niin tää on semmonen mitä mun mielestä voitais elävöittämiseksi tehdä. Että yrittää saada niitä pihoja takaisin käyttöön, takaisin kansalaisille ja keksiä autoille muu paikka sieltä. Lisää puita ja yhteistä aluetta. Mä toivoisin jotenkin suunnittelussa yleensäkin. Meillä on paljon erilaisia yhdistyksiä ja muita, joita otetaan siinä suunnittelussa mukaan. On asukasyhdistyksiä, no he tietyssä mielessä pystyy ehkä tätä käveltävyyttä ottaa huomioon. Sitten meillä on pyöräilyyhdistyksiä ja kaupanyhdistyksiä ja muuta. Mutta ihan puhtaasti siitä käveltävyyden näkökulmasta ei ole tahoa, joka suunnitelmiin ottaisi kantaa. Et se jotenkin puuttuu ja se kuitenkin on se kaikista tärkein, mikä sen elävyyden ja turvallisuuden ja juurikin käveltävyyden tekee, niin meiltä puuttuu jotenkin semmonen instanssi, joka katsoisi pelkästään sitä siinä suunnitteluvaiheessa. Aivan, koska lopulta jokainen on kävelijä. Autoilijatkin jossain vaiheessa pysäköi autoja, nekin on lopulta kävelijöitä. Mut tää on musta kiinnostavaa, niinku käveltävyys on musta vähän silleen kapea asia, koska Helsingin kaupungilla tehtiin periaate. Siinä tosiaan se on monitahoista kaupunkiympäristön suunnittelua. Miten vielä, jos suunnataan ihan näihin ydinkeskustoihin meidän katse. Puhuttu paljon vaikka Helsingissä ydinkeskusta, miten siellä ihmiset, kauppa vähän on joissain keskusteluissa ajateltu, se lähtee sieltä. Aleksilla on pieniä haasteita ollut viime aikoina. Samoja haasteita tietysti on ympäri Suomea isommissa kaupungeissa ja globaalistihan tämä on sama, kun on verkkokaupan muutosta ja nyt tämä työnteon murros tähän, niin miten te näette, että mikä on se keskustojen tulevaisuuden ylipäätään rooli ihan se, että mitä tullaan näkemään enemmän keskustoissa viisi-kymmenen vuoden päästä? Jos Mikko vaikka aloittaa. No mä oon jotenkin suuri keskustafani edelleenkin, että mä uskon, että keskustat säilyttää sen roolinsa, kunhan siellä pidetään huoli, että se säilyy se monipuolisuus. Koska se on sen keskustan vetovoiman ja miten se erottuu muista alueista, niin se on sen ykkösjuttu. Että se säilyy ympäri vuorokauden elävänä ja sykkivänä ja toiminnallisena keskuksena. Entä Anne? Me ollaan kosketeltukin paljon niitä teemoja, että se on se kohtaaminen, se on se pysähtyminen. Ehkä keskustassa nyt erityisesti sitten kun siirrytään verkkokauppaan, ehkä keskusta pitäisi nähdä ei pelkästään kulutuksen ympäristönä, vaan oikeasti sosiaalisena kohtaamisten ympäristöinä. Miten sinne pystytään tuomaan kulttuuria, kaikkia tämmösiä asioita, mitkä ihmisiä vetää sinne. Mä luulen, siinä se ratkaisu tulee olemaan. En mitenkään keskustan näyttämistä. Povaa se on eri suurissa kaupungeissa eri kokoinen varmasti ongelma. Joissain se on isompi, mutta kyllä ainakin näissä isommissa kaupungeissa uskon vahvasti. Keskusta tulee olemaan jatkossakin erinomainen paikka elää. Ja varmaan jonkin verran pientä shiftiä tulee. Voi olla, että toimistotilaa ei tarvita ylipäänsä kaupungissa niin paljon. Työnteakkuus ja työnteon tavat kasvaa niin voi olla, että jotain on syytä muuttaa asumiseen. Saadaan enemmän vielä miksiä keskustaan. Ja sitten toki tulee erilaisia toimijoita. Voi olla, että jotkut vuokrat laskee ja sitten siinä on taas uusia toimijoita joilla on varaa tulla keskustaan, joilla aikaisemmin ei ole ollut. Keskustaan aina toimijoita löytyy. Joo, tähän on hyvä tämä paneelikeskustelu päättää. Tässä on tosi hyviä kiteytyksiä ollut siitä, että miten te näette, kun tulee eri suunnista, että kaikilla on varmasti yhteinen tahtotila sekä keskusteluihin että asuinalueiden kehittämiseen. Me halutaan elävämpiä, semmoisia joissa ihmisten on hyvä elää, asua, mitkä mahdollistaa näitä sosiaalisia kohtaamisia. Ja se tietysti vaatii ehkä entistä vielä enemmän sitä, että otetaan ne asukkaat ja toimijat mukaan siihen suunnitteluun ja että se vuoropuhelu erilaisten sidosryhmien välillä sitten siinä mahdollistetaan. Se on tietysti meilläkin sitten se roolimme, mahdollistetaan nimenomaan näitä, ei pelkästään kohtaamisia asukkaiden välillä. Täällä kaupungin keskustoissa on myös, että nämä ketkä niitä tulevaisuuden ympäristöjä kehittää, niin on siinä jatkuvassa vuoropuhelussa. Kiitos kaikille erittäin hyvästä keskustelusta. Seuraavaksi kun meillä tämä Rambollin aamu-tv on, niin puhutaan ilmastoviisaasta rakentamisesta. Tulkaa kaikki mukaan kuulemaan siitä, miten voidaan edistää positiivista kehitystä rakennushankkeissa ja varautua rakennusten elinkaaren aikana tapahtuviin muutoksiin. Seuraava Aamu-TV on marraskuun kaksikymmentäneljä. Päivä eli silloin tervetuloa kaikki mukaan ja kiitos kaikille mukanaolosta tässä meidän Rambollin aamutv:ssä tänään. Hyvää viikon jatkoa.