Ekosysteemipalvelut PPP-säännöksissä

Ramboll on kehittänyt ekosysteemipalveluita CropLife Europelle (entinen European Crop Protection Association) yhteistyössä Wageningenin yliopiston kanssa päätöksentekoon rikkakasvien torjunta-aineiden kestävästä käytöstä elintarviketuotannossa. Ne tarjoavat sekä rikkakasvien torjunta-aineiden valmistajille että eurooppalaisille sääntelyelimille päätöksentekokehyksen, joka ennakoi sosiaalisia, taloudellisia tai ympäristöllisiä kompromisseja eri rikkakasvien hallintastrategioissa.

Kukkivat yksivuotiset, monivuotiset ja puumaiset ei-kohdekasvit voivat kasvaa satokauden yli peltojen hoidetuilla reunoilla tai pensasaidoissa. Ne tarjoavat arvokkaita ravintolähteitä ja suojaa villieläimille. Haitallisia rikkakasveja on kuitenkin torjuttava satojen ja maatilan tulojen suojelemiseksi.

Tässä vuonna 2020 päättyneessä hankkeessa arvioitiin eri puolilla Eurooppaa kasvatettuja viljelykasveja ja verrattiin erilaisia rikkakasvien hallintastrategioita, jotta löydettäisiin tasapaino satosuojelun, ei-kohdekasvinsuojelun ja rikkakasvien torjunnan välillä.

Tavoitteena oli kehittää vaikutustenarviointikehys, jota voidaan soveltaa kasvinsuojeluaineiden käytön arviointiin ja joka täyttää Euroopan komission parempaa sääntelyä koskevat suuntaviivat. Tavoitteena oli selvittää sosioekonomisia ja ympäristöllisiä kompromisseja, jotka liittyvät tiettyjen erityisten suojelutavoitteiden saavuttamiseen, jotka osoittavat eri suojelutasot ja rikkakasvien hallintakäytännöt, ja kerätä tietoa siitä, miten Euroopan yhteisön maatalouden kilpailukykyä voidaan turvata. Kehystä testattiin käyttämällä tapaustutkimuksia, jotka edustavat Pohjois-, Keski- ja Etelä-Euroopan maita, sekä erilaisia viljelykasvityyppejä ja rikkakasvien hallintaskenaarioita.

Rambollin ekosysteemipalvelut ja luonnonpääomatiimi työskentelivät Wageningenin yliopiston kanssa tämän viitekehyksen kehittämiseksi ja kokosivat yhteen tiimin kasviasiantuntijoita, ekotoksikologeja, ekonomisteja ja agronomeja.

Kaikki erityisten suojelutavoitteiden seuraukset, mitattuna ekosysteemipalveluilla sekä sosioekonomisilla indikaattoreilla ja mittareilla, arvioitiin laadullisesti tai määrällisesti, ja niitä verrattiin skenaarioiden välisten nettomuutosten johtamiseen kussakin tapaustutkimuksessa. Tässä arvioinnissa osoitettiin kompromissit erityisten suojelutavoitteiden muutoksen ja viljelijöiden käytäntöjen muutoksen välillä, mikä liittyi mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin tai hyötyihin tuottoon, työllisyyteen, rikkakasvien hallintakustannuksiin tai ympäristöön.

Erityisten suojelutavoitteiden vaihtoehtojen sosioekonomiset seuraukset havainnollistettiin eri vaihtoehtojen yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten ja hyötyjen huomioon ottamiseksi.

Viitekehys ja tapaustutkimukset osoittivat sellaisen päätöksenteon tärkeyttä, jossa huomioidaan maatalousmaan tuottamat riskit ja hyödyt ekosysteemipalveluille erilaisissa satotuotanto- ja rikkakasvien hallintaskenaarioissa. Lähestymistapa mahdollistaa rikkakasvien torjunnan seurausten ennakoimisen ja rikkakasvien torjunta-aineiden (tai niiden vaihtoehtojen) kestävän käytön sekä ympäristölle että maatalousteollisuudelle.

Ekosysteemipalvelut ovat ekosysteemien suoria ja välillisiä osuuksia ihmisten hyvinvointiin. Esimerkkejä ovat ruoka ja kuidut, vedenpuhdistus, tulvasuojelu ja virkistyskäyttö. Luonnon pääomakantojen tuottamat hyötyjä voidaan arvottaa laadullisesti, määrällisesti ja rahallisesti.

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten tehtävänä on päätöksenteko kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä sen jälkeen, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on tarkastanut ympäristöriskien arvioinnit. Merkittävää on, että tässä päätöksentekoprosessissa ei ole otettu huomioon hyötyjä ja kompromisseja suojelutavoitteiden välillä eikä varsinkaan sitä, miten yksittäiset kasvinsuojeluaineet vaikuttavat maatalouden sosioekonomiaan.

Säännökset ohjaavat päätöksentekoprosessia ympäristönsuojelun varmistamiseksi ja erityisten suojelutavoitteiden avulla lainsäädäntö saatetaan käytäntöön. EFSA ehdotti vuonna 2016 ensimmäistä askelta kohti erityisten suojelutavoitteiden määrittelyä ekosysteemipalveluihin

perustuen, mutta se ei sisältänyt sosioekonomisia näkökohtia, kuten työllisyyttä, tai käsitellyt eri ekosysteemipalvelujen välisiä kompromisseja.