Rohkeus ei aina ole helppoa
Ramboll Swedenin kaupunkisuunnittelun kestävästä kehityksestä vastaava Namo Marouf kertoo kansainväliseen naistenpäivään liittyen ajatuksiaan vapaudesta olla oma itsensä.
”Tänään ajattelen niitä, jotka ovat auttaneet minua tulemaan sellaiseksi kuin nyt olen”
Rakennusinsinööri ja kaupunkisuunnittelija Namo Marouf työskentelee Tukholman toimistollamme Ramboll Swedenin kaupunkisuunnittelun ja älykkään liikkumisen yksikköjen kestävästä kehityksestä vastaavana asiantuntijana. Hän haluaa kansainvälisenä naistenpäivänä muistaa, miten olemme päässeet siihen, missä olemme nyt – ja muistuttaa, että edessä on vielä pitkä tie.
Namo: Joskus tuntuu, että kansainvälisestä naistenpäivästä on tehty jonkinlainen yritysmaailman ystävänpäivä, ja minua ihmetyttää, miksi silloin ei keskitytä tuomaan esiin niitä haasteita, joita meillä on edessämme. Mielestäni kyse on siitä, että muistettaisiin, millaisia taisteluja naiset ovat – saamatta kovasta työstään tunnustusta – käyneet sen eteen, että olemme päässeet tähän pisteeseen, ja että nähtäisiin, että tehtävää on vielä paljon.
Jos mietin asiaa omasta näkökulmastani, myös intersektionaalisuudella on iso merkitys. Suurin haasteeni ei sinällään ole – eikä ole koskaan ollutkaan – se, että olen nainen. Siihen liittyy monia eri asioita. Minulle ensimmäinen ylitettävä este on aina ollut ihonvärini, koska asun maassa, jossa valtaosa ihmisistä on vaaleaihoisia. Naiseuteen liittyvät haasteet alkoivat hahmottua minulle selkeämmin, kun aloitin opiskelun yliopistossa. Mutta siinä ei ollut kyse vain minusta. Aloin nähdä, miten naisia ympärilläni kohdeltiin – ja olen luonteeltani sellainen, että sanon ääneen, jos näen jotain epäoikeudenmukaista. Mielestäni on tärkeää puolustaa muita, joilla ei ehkä ole samanlaisia keinoja kuin minulla. Ja keinoista puheen ollen: selvisin lapsuudessani ja nuoruudessani monista haasteista. Samaistun muihin vähemmistöihin ja heidän vaikeuksiinsa, ja osaan siksi puuttua sekä mikroaggressioihin että myös selkeän seksistisiin tai rasistisiin tilanteisiin. Rohkeus ei ole helppoa. Ei ole helppoa tietää, milloin asiat kannattaa sanoa ääneen – mutta se on välttämätöntä, jos haluamme luoda ympäristöjä, joissa jokainen saa olla oma itsensä ja tuntea olevansa osallinen.
Namo: Intersektionaalisuudesta on kyse silloin, kun on mahdollista, että ihmisiä syrjitään samanaikaisesti usein eri tavoin. Itse olen kääntänyt tällaiset tilanteet supervoimakseni. Minulla on vahva yhteys kurditaustaani ja siihen, että olen kasvanut työväenluokan alueella, jossa kulttuurit sekoittuivat. Myös ruotsalaisuus on vahva osa identiteettiäni. Sen kanssa tosin kesti jonkin aikaa, koska yhteiskunta näki minut erilaisena. Kokonainen sukupolvi on kokenut saman kuin minä, ja minusta tuntuu, että olemme laajentaneet käsitystä siitä, mitä ”ruotsalaisuus” tarkoittaa, ja olen siitä ylpeä. Se on ollut haastavaa, mutta uskon, että se on myös osaltaan hyvä asia. Olen oppinut näistä kokemuksista todella paljon esimerkiksi siitä, miten mukautua erilaisiin tilanteisiin, miten toimia konfliktitilanteissa, miten lukea muita ihmisiä ja miten saada tilanteesta käsitys heti siihen tultaessa. Minusta tuntuu, että omassa yksikössäni Rambollilla taustani – samaan tapaan kuin koulutukseni – katsotaan olevan yksi osaamiseni osa-alue.
”Minusta tuntuu, että omassa yksikössäni Rambollilla taustani – samaan tapaan kuin koulutukseni – katsotaan olevan yksi osaamiseni osa-alue.”
Namo: Me kaikki voimme edistää osallisuutta. Pohjimmiltaan se tarkoittaa, että näemme ihmiset ympärillämme ja annamme heidän tuntea, että heidät nähdään. Joskus olemme liian kiinni omissa asioissamme emmekä huomaa ympärillämme olevia ihmisiä. Siksi on tärkeää ymmärtää, mitä intersektionaalisuus tarkoittaa. Jos sitä ei ymmärrä, sen ymmärtämiseen pitää panostaa olemalla utelias ja etsimällä tietoa – aiheesta on tehty todella paljon tutkimusta! Erityisesti tämä koskee johtajia, sillä heidän tehtävänsä on edistää osallisuutta työssä. Johtotiimien on oltava monimuotoisia.
Jos ihminen on asemassa, jossa hänellä on valtaa tai etuoikeuksia, hänen on näytettävä esimerkkiä. Tämä on Rambollin johtajien ja esihenkilöiden velvollisuus. Uskon, että sanoilla on paljon voimakkaampi vaikutus kuin ihmiset ajattelevat, ja meidän kaikkien – erityisesti esihenkilöiden – on tiedostettava, millaista kieltä käytämme ja miltä se muista tuntuu. Yksikönpäällikköni ymmärtää todella hyvin, miten toimitaan osallistavasti, ja hän on luonut osastollemme erilaisuutta arvostavan kulttuurin. Kuten sanoin, vietin lapsuuteni työväenluokkaisella asuinalueella, joka oli etnisesti hyvin monimuotoinen – melkein jokaisella lapsella oli eri kansallisuus. Yksikönpäällikköni ymmärtää, että tämä on yksi vahvuuksistani. Keskustellessani kyseisillä alueilla työskentelevien asiakkaiden kanssa minulle on hyötyä paitsi kaupunkisuunnitteluosaamisestani myös taustastani. Pelkkä paperi ei kerro, mitä kaikkea osaamme.
Namo: Ajattelen äitiäni ja siskoani, jotka molemmat tukevat minua todella paljon. He ovat auttaneet minua tulemaan siksi ihmiseksi, joka olen nyt. Heidänlaisensa ihmiset inspiroivat minua. He ovat juuri sellaisia kuin ovat – ja juuri siihen tarvitaan paljon rohkeutta. Äitini opetti minua olemaan rohkea, olemaan pelkäämättä epäonnistumisia ja välttämään asioiden yliajattelemista. Hän opetti minua myös ottamaan oman tilani nöyrästi mutta rohkeasti. Siskoni on antanut minulle voimaa tehdä oikeita valintoja ja kulkea elämässä omaa tietäni. Ajatuksissani ovat ne naiset, jotka taistelivat todella lujasti sen eteen, mikä tilanne on tänä päivänä. Toivon, että olemme tarpeeksi rohkeita jatkaaksemme tätä työtä tulevien sukupolvien hyväksi.
Artikkelin kirjoittaja: Debbie Spillane.
Want to know more?
Beata Pyszniak
Global EDI Manager
+49 1522 2582202
Tina Gaardsøe Albrechtsen
Director, Global Equality, Diversity & Inclusion
+45 51 61 61 97